Tiedon jalostaminen osaamiseksi - vertaileva tutkimus yksityisen ja julkisen sektorin työterveyshuolto-organisaatioissa

Väitöstutkimuksen tavoitteena on vertailla tiedon jalostamista julkisissa ja yksityisissä työterveyshuolto-organisaatioissa. Tutkimuksen tarkoituksena on määritellä tiedon jalostamisen doktriini ja soveltaa sitä työterveyshuolto-organisaatioiden toiminnan kehittämiseen. Tutkimus pyrkii myös vahvistamaan aihealueen teoreettista viitekehystä sekä tuomaan työterveyshuolto-organisaatioiden sisällölliseen kehittämiseen tietämyksenhallinnan näkökulman. Väitöstutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu Nonakan ja Takeuchin (1995) SECI-malliin sekä sen sovelluksiin tiedon jalostamisesta, asiantuntijaksi kasvun teoriaan sekä julkisen ja yksityisen sektorin terveydenhuollon toimintaan. Väitöstutkimus on luonteeltaan monimetodinen tutkimus, jossa aineisto on kerätty vuosina 2010-2011 yhteensä 24:stä yksilö- ja ryhmähaastattelusta sekä kyselystä, johon vastasi 403 vastaajaa. Aineistot analysoitiin sisällönanalyysilla sekä tilastollisilla menetelmillä. Tutkimusote perustuu abduktiiviseen päättelyyn. Tutkimusten tulosten mukaan tiedon jalostamista työterveyshuolto-organisaatioissa ei toteutettu systemaattisesti tai suunnitellusti. Julkisen ja yksityisen sektorin välillä ei ilmennyt tilastollisesti merkitseviä eroja tiedon jalostamisessa, vaan tiedon jalostamiseen suhtauduttiin samalla tavalla sektorista riippumatta. Tiedon jalostaminen erosi eri ammattiryhmän, ikäluokan, ammattiaseman ja organisaation asiakas- ja henkilökuntamäärän mukaan. Työterveyshoitajat ja –lääkärit vastasivat tiedon jalostamisen väittämiin positiivisemmin kuin asiantuntijat. Yli 60-vuotiaat vastaajat kuvasivat jalostavansa tietoa aktiivisemmin kuin nuoremmat vastaajat. Esimiesasemassa oleva työntekijä suhtautui tiedon jalostamiseen aktiivisemmin kuin hoitotyötä tekevät. Jos työterveyshuollossa oli suuri henkilöasiakasmäärä (>1200), tietoa ei ehditty jalostamaan niin paljon kuin pienempien asiakasmäärien parissa. Organisaation koko vaikutti myös tiedon jalostamiseen siten, että suurissa yksiköissä tietoa ei jalostettu niin paljon kuin pienemmissä organisaatioissa. Tiedon jalostamisprosessi työterveyshuollossa sisältää tietotarpeen tunnistamisen, jossa esimiehen rooli koettiin tärkeäksi. Tiedon hankinnan vaiheessa yhdistetään vanhaa ja uutta tietoa. Tiedon jäsentämisen ja varastoinnin vaiheessa erilaiset sähköiset tietojärjestelmät sekä niiden osaaminen korostuu. Tiedon jalostamisvaiheessa voidaan tietoa jakaa dialogisesti reflektoiden. Tiedon jakaminen mahdollistuu sekä työyhteisön että paikan avulla. Näkyvää tietoa sovelletaan ja tietämystä varastoidaan dokumenteiksi. Tietämyksen jakaminen verkostojen kautta asemoi uuden tiedon organisaation toimintaan. Tiedon jalostamisessa ongelmana koettiin työterveyshuoltojen välinen lisääntynyt kilpailu, joka voi aiheuttaa haasteita vertaistukiverkostojen kehittämiselle. Myös tietojärjestelmien osaaminen koettiin haasteeksi