Development of residential typology in Espoo and a vision for typologies of a growing city

Espoon kaupungin rakentumista ovat alusta alkaen ohjanneet vahvasti liikenteelliset lähtökohdat, esimerkiksi Espoon Tuomiokirkon paikka on valikoitunut meriliikenteen saavutettavuuden kannalta suotuisaan paikkaan ja myöhemmin junaliikenteen asemien seudut, kuten Leppävaara ja Espoon keskus ovat kehittyneet kaupunkikeskuksiksi. Lisäksi Länsiväylän varrella sijaitsevat Tapiola, Matinkylä-Olari ja Espoonlahti ovat olleet autoliikenteestä riippuvaisia kaupunkikeskuksia länsimetron saapumiseen saakka. Toisaalta asuinalueiden syntyyn olivat vaikuttamassa suurelta osin myös aluerakentamissopimukset. Typologioiden kannalta liikenteellinen lähtökohta on näkynyt maankäytössä siten, että suuri osa tilasta on ollut autojen käytössä. Asuinalueille tyypillistä on kerrostaloalueilla ollut lähiömäinen rakenne ja pien- ja rivitaloalueilla väljyys, mutta toisaalta vähäiset palvelut ja kaupunkimaisten kohtauspaikkojen, aukioiden, torien ja viihtyisien jalankulku- ja pyöräilyreitistön puute. Espoon kaupungin kasvuvauhti on tällä hetkellä yli 4000 asukasta vuodessa, joten kaupunkirakenteen kehitystä on syytä tarkastella myös typologian tasolla. Uutena liikennevälineenä metro tuo Espoon kaupungille aivan uudenlaiset perusteet typologioiden kehitykselle. Asuinalueet metron varsilla tiivistyvät huomattavasti aiemmista tehokkuuksista ja uutena rakennustyyppinä metroasemien läheisyyteen tulevat tornirakennukset. Työni kuvaa Espoossa tällä hetkellä olevat asuinrakennetypologiat mahdollisimman kattavasti ja tarkastelee myös asemakaavoituksen vireillä olevia asemakaavoja, joissa on havaittavissa muutoksia nykyiseen typologistoon kaupunki- ja yhdyskuntarakenteen muutoksen myötä. Diplomityön tulokset on tarkoitettu Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksen yleiskaavayksikön ja asemakaavoituksen käyttöön kaavoitukseen liittyvissä maankäyttötarkasteluissa