Selviytymistä vai hyvää tuuria? : suunnittelemattoman sairaalan ulkopuolisen synnytyksen hoidon osaaminen ensihoitajien ja kätilöiden tarinoissa

Tämä pro gradu –tutkielma muodostuu Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnan ohjeiden mukaisesta tutkimusartikkelista, mikä on hyväksytty vertaisarvioitavaksi. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää suunnittelemattomia sairaalan ulkopuolisia synnytyksiä joskus uransa varrella hoitaneiden kätilöiden ja ensihoitajien käsityksiä siitä, mitkä tekijät ennakoivat onnistuneesti päättynyttä synnytystapahtumaa. Sitä selvitettiin kasvatustieteiden näkökulmasta keskittyen informanttien näkemyksiin ilmiön taustalla olevista syistä, synnytystehtävän hoitamiseen tarvittavista resursseista sekä heidän käsityksiinsä ammatillisesta osaamisesta ja sen kehittämisestä tutkintoon johtavassa koulutuksessa, työpaikan oppimisympäristöissä sekä ammatillisessa lisäkoulutuksessa. Suomalaisten työssä olevien ensihoitajien synnytyksen hoidon osaamisesta puuttui tutkimusnäyttö. Suunnittelemattomien sairaalan ulkopuolisten synnytysten määrä on kolminkertaistunut Suomessa kuluneiden vuosikymmenten aikana, ja harvenevan synnytyssairaalaverkoston myötä ne mahdollisesti yhä lisääntyvät. Suunnittelematon sairaalan ulkopuolinen synnytys sisältää merkittäviä riskejä sekä synnyttäjälle että vastasyntyneelle. Tutkimusaineisto (N = 34) kerättiin neljän sairaanhoitopiirin sekä pelastuslaitoksen kätilöiltä (n = 12) ja ensihoitajilta (n = 22) eläytymismenetelmällä. Informantit eläytyivät kehyskertomuksessa osoitettuun kuvitteelliseen tilanteeseen ja kirjoittivat sen pohjalta tarinan. Varioitavana tekijänä toimi suunnittelemattoman sairaalan ulkopuolisen synnytyksen päättyminen onnistuneesti tai epäonnistuneesti ammattilaisen silmin. Suunnittelemattomien sairaalan ulkopuolisten synnytysten taustalla olevana syynä mainittiin joissain tarinoissa haaste järjestää lasten hoitoa, jolloin lähtö synnytyssairaalaan oli viivästynyt. Taustalla olevaksi syyksi käsitettiin myös synnytysten keskittämiseen liittyvä potilasruuhka ja suurten synnytysyksikköjen resurssien puute. Jäljelle jäävissä synnytyssairaaloissa tulisikin huomioida, ettei etenkään pitkän matkan takaa saapuvia synnyttäjiä käännytetä liian helposti takaisin kotiin. Kokeneen synnytyssalikätilön saaminen mukaan ennakoi osaltaan onnistuneesti päättynyttä suunnittelematonta sairaalan ulkopuolista synnytystä. Kätilöiden ammatillista osaamista tulisi kuitenkin kehittää puhelimessa tapahtuvassa hoidon tarpeen arvioinnissa. Ensihoitajien käsitys synnytyksen hoidon osaamisestaan oli kahdenlaista: osa informanteista koki osaavansa hoitaa komplisoitumattoman suunnittelemattoman sairaalan ulkopuolisen synnytyksen, kun toisissa tarinoissa puhuttiin selviytymisestä tai hyvästä tuurista. Komplisoituneen synnytyksen hoidossa lähes kaikki ensihoitajainformantit kokivat osaamisensa olevan riittämätöntä. Ensihoitajat kuitenkin tunnistivat osaamisensa rajallisuuden ja halusivat kehittää sitä. Asiakasturvallisuutta voidaan parantaa tehtyjen koulutuspoliittisten ratkaisujen kautta sekä kehittämällä suunnittelemattoman sairaalan ulkopuolisen synnytyksen hoidon kokonaisprosesseja. Tämän tutkimuksen tulokset haastavatkin yhteiskunnalliseen keskusteluun, kun pohditaan sosiaali- ja terveyspalvelujen tai koulutus- ja työorganisaatioiden mahdollisuuksia vahvistaa suunnittelemattoman sairaalan ulkopuolisen synnytyksen hoidossa tarvittavaa ammatillista osaamista tai tilanteessa käytössä olevia muita resursseja