Projektiportfolion hallinta strategisen johtamisen työkaluna

Muuttuvat toimintaympäristöt vaativat organisaatioilta jatkuvasti yhä edistyksellisempää strategista johtamista. Samaan aikaan yhä useammat tutkimukset toteavat, että suurin osa organisaatioista onnistuu vain osittain jalkauttamaan strategiansa operationaaliselle tasolle. Viime vuosikymmenien aikana organisaatioissa on alkanut korostua projektiportfolion hallinnan potentiaali tuloksellisena strategisen johtamisen työkaluna ja osa tutkimuksista indikoikin, että onnistuessaan projektiportfolion hallinta saattaa olla organisaatiolle hyvinkin tehokas strateginen ase. Laadullista tutkimusta strategisen johtamisen ja projektiportfolion hallinnan välillä on kuitenkin olemassa vasta vain vähän. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan laadullisen tapaustutkimuksen kautta yhden organisaation johtoryhmän ja projektinvetäjien ajatuksia ja kokemuksia strategisen johtamisen ja projektiportfolion hallinnan välisestä vuorovaikutuksesta. Toiminta-analyyttisen ja abduktiivisen tutkimusotteen myötä tutkimuksessa on jatkuvasti läsnä vahva teorian ja empirian välinen keskustelu. Teoriaa jäsennetään strategian, strategisen johtamisen ja projektiportfolion hallinnan käsitteiden kautta. Erityisesti tutkimuksessa hyödynnetään Meskendahlin projektiportfolion vaikutussuhteiden mallia. Tutkimuskysymykset ovat, millaisena strategisen johtamisen työkaluna projektiportfolion hallinta näyttäytyy tutkimuksessa tunnistettujen projektiportfolion hallinnan roolien kautta ja miten Meskendahlin malli auttaa ymmärtämään strategisen johtamisen ja projektiportfolion hallinnan ilmiöiden välistä vuorovaikutusta kohdeorganisaatiossa. Tutkimuksen kohteena on suomalainen nopeasti kasvava organisaatio. Tutkimusaineisto kerätään haastattelemalla yhdeksää organisaation työntekijää. Aineiston analyysissa hyödynnetään abduktiivista teoriaohjaavaa sisällönanalyysia, jonka avulla aineisto teemoitellaan ja luokitellaan. Keskeisten tutkimustulosten mukaan projektiportfolio koetaan organisaatiossa käytännönläheisenä strategian toteuttajana, strategisen viestinnän välineenä ja projektien edistäjänä. Toisaalta käytännönläheisyytensä vuoksi projektiportfolio ei aineiston keruuhetkellä pysty täyttämään kaikkia organisaation strategian viestinnän kohtaamia tarpeita ja projektiportfolion standardisoitu muoto tekee siitä osittain passiivisen ja mukautumattoman työkalun. Tulosten perusteella tutkimuksessa päätellään, että projektiportfolio näyttäytyy kohdeorganisaatiossa vaikuttavana, toimintaa ohjaavana ja aktiivisena strategisen johtamisen työkaluna, jonka kautta olisi mahdollista viestiä nykyistä laajemmin organisaation strategiasta. Meskendahlin malli jäsentää strategisen johtamisen ja projektiportfolion hallinnan suhdetta kohdeorganisaatiossa pääosin realistisesti ja auttaa ymmärtämään, että projektiportfoliolla on kohdeorganisaatiossa laaja ja vahva rooli ja että kohdeorganisaatiossa halutaan sisäistää organisaation strategia mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Näiden päätelmien myötä tutkimuksessa suositellaan, että organisaatiossa lisätään pitkän aikavälin kokonaisvaltaista strategian viestintää, selkeytetään strategiaprosessia ja testataan nykyistä laajempaa johtoryhmän tasolla tapahtuvaa projektiportfolion määrittelyprosessia. Jatkotutkimuksen aiheiksi tutkimuksessa ehdotetaan sekä laadullista että määrällistä tutkimusta strategisen johtamisen ja projektiportfolion hallinnan vuorovaikutussuhteisiin ja tarkempaa Meskendahlin mallin testaamista