Oikeusvaltion turvaaminen ja edistäminen Euroopan unionin toimin

Oikeusvaltioperiaate on jokaisen nykyaikaisen perustuslaillisen demokratian kulmakivi. Se on perustavaa laatua oleva periaate, joka kumpuaa kaikkien Euroopan unionin jäsenvaltioiden yhteisestä perustuslaillisesta perinteestä. Oikeusvaltioperiaate on yksi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan mukai-sista keskeisistä arvoista, joihin EU perustuu. Yksikään valtio ei voi liittyä Euroopan unioniin kunnioittamatta SEU 2 artiklan mukaisia arvoja, ja jäsenvaltioille voidaan asettaa sanktioita niiden loukkaamisesta. Tästä huolimatta viime vuosien aikana jotkut jäsenvaltiot ovat loukanneet EU:n perustavanlaatuisia arvoja, erityisesti oikeusvaltioperiaatetta. Tästä syystä on tärkeää varmistaa, että EU:lla on käytettävissään tehokkaita oikeudellisesti sitovia keinoja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisen varmistamiseksi EU:ssa. Tutkimuksen aihe on täten varsin ajankohtainen, sillä EU on käynnistänyt ensimmäistä kertaa oikeusvaltioperiaatteen turvaamiseksi SEU 7 artiklan mukaisia mekanismeja EU:n jäsenmaita kohtaan. Lisäksi EU on kehittänyt uusia keinoja oikeusvaltioperiaatteen turvaamiseksi ja edistämiseksi, esimerkiksi uuden EU:n toimintakehyksen oikeusvaltioperiaatteen vahvistamiseksi. Vaikka ensisijainen vastuu oikeusvaltion kunnioittamisen varmistamiseen kansallisella tasolla on jäsenmailla, on EU:lla oltava käytössään keinoja, joita se voi käynnistää sellaisissa tilanteissa, joissa kansallisilla oikeusvaltiotakeilla ei pystytä tehokkaasti puuttumaan oikeusvaltioperiaatetta koskeviin uhkiin. Tutkielmassa tarkastellaan oikeusvaltion turvaamista ja edistämistä Euroopan unionin toimin. Tutkielman tutkimuskysymyksenä on, mitkä ovat Euroopan unionin toimivaltuudet oikeusvaltion turvaamiseksi ja edistämiseksi sen jäsenmaissa. Tutkimuskysymystä tarkastellaan osatehtävien avulla. Ensinnäkin, tutkielmassa tarkastellaan niitä keinoja, joita EU:lla on toimivaltansa puitteissa käytettävissään silloin, kun jäsenmaat uhkaavat rikkoa tai rikkovat oikeusvaltioperiaatetta. Toiseksi, tutkielmassa tarkastellaan EU:n jäsenmaissa oikeusvaltioperiaatteen kannalta kriittisiä tekijöitä ja sitä, miten EU pyrkii edistämään niitä. Tutkielman tarkastelun kohteena ovat erityisesti oikeusvaltioperiaatteen sisältö EU:n tasolla, vallanjaon toteutuminen kansallisella tasolla sekä EU:n tasolla, EU:n ja jäsenvaltioiden välistä suhdetta määrittävät oikeudelliset puitteet sekä EU:n turvaamis- ja edistämistoimet oikeusvaltioperiaatteen turvaamiseksi. Tutkielma on metodiltaan oikeusdogmaattinen, mutta se saa paikoitellen valtio-opillista ja oikeusvertailevaa näkökulmaa. Tutkielmassa tulkitaan ja systematisoidaan erityisesti voimassa olevia EU:n perussopimuksia. Tutkielman keskeisinä lähteinä toimivat EU:n lainsäädännön lisäksi erityisesti EU:n eri toimielinten päätökset, tiedonannot, suositukset ja päätösehdotukset. Lisäksi merkittävää lähdeaineistoa ovat kansallinen lainsäädäntö, Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö, muut virallislähteet sekä kansallinen ja kansainvälinen oikeuskirjallisuus. Johtopäätöksissä todetaan, että EU:n toimivalta oikeusvaltion turvaamiseen ja edistämiseen määräytyy perussopimusten perusteella. Jäsenvaltiot ovat perussopimusten nojalla luovuttaneet EU:lle toimivaltaa annetun toimivallan periaatteen mukaisesti. EU:n käytettävissä olevat oikeusvaltion turvaamis- ja edistämiskeinot perustuvat perussopimusten oikeudellisesti sitovien normien lisäksi myös oikeudellisesti sitomattomiin normeihin. EU:lla on tällä hetkellä käytössään kaksi oikeudellisesti sitovaa mekanismia oikeusvaltion turvaamiseksi: SEU 7 artiklan mukaiset mekanismit sekä SEUT 258 ja 260 artiklojen mukainen rikkomusmenettely. Oikeusvaltioperiaatteen kannalta kriittisiä tekijöitä EU:n jäsenmaissa ovat erityisesti oikeuslaitoksen riippumattomuus, puutteet valtioelinten vallanjaon toteutumisessa, puutteet oikeusjärjestelmän uudistamisessa sekä korruptio