Luonnon hyvinvointi, ihmisen terveys : ekososiaalinen näkökulma terveyden edistämiseen

Ilmastonmuutos on suurimpia uhkia ihmisen terveydelle. Samanaikaisesti se, miten puhumme ilmastonmuutoksesta paljastaa syvälle juurtuneen ihmiskeskeisyyden: luonto uhkaa ihmisen terveyttä sen sijaan, että myöntäisimme ihmisen oman toiminnan vaikutuksen. Tämän ihmisen ja luonnon yksipuolisen suhteen taustalla on jatkuvaan edistykseen ja materiaaliseen vaurauteen uskova länsimainen modernisaatiokehitys. Terveyden edistäminen on myös osa tätä kehitystä ja se on alusta alkaen ollut tiiviisti yhteydessä kansantalouteen. Lisäksi on uskottu, että talouskasvu itsessään on ihmisen hyvinvoinnin ja terveyden edellytys. Kansanterveys on myös utilitaristinen hanke ja sen perusarvoja on ”yhteisen hyvän” vaaliminen. Kuitenkin se on jo nimensäkin perusteella ainoastaan ihmislajin terveyden huomioonottava. Tämän pro gradu -tutkimuksen tarkoituksena on edellä kuvatun ihmis- ja talouskeskeisen paradigman haastaminen, mikä tehdään käyttäen niin sanottua ekososiaalista näkökulmaa tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä. Ekososiaalinen näkökulma on syntynyt muun muassa sosiaalipolitiikan, sosiaalityön ja kasvatustieteen parissa ja sillä on kolme kiinnekohtaa: luonto, sosiaalinen ja talous, joista kaikki liittyvät toisiinsa. Ympäristökriisi on myös sosiaalinen kriisi, koska ympäristöongelmat vaikuttavat eniten heikoimmassa asemassa olevien hyvinvointiin Ympäristöongelmien juurisyy puolestaan on materiaalista hyvinvointia ja kulutusta korostava uusliberaali ideologia. Ekososiaalisuuden mukaan ihmiset ovat keskinäisriippuvaisessa suhteessa sekä luontoon että toisiin ihmisiin ja ihminen on vastuussa toimistaan niin luonnolle kuin syntymättömille sukupolvillekin. Tutkimusaineistona on käytetty suomalaisia terveyden edistämisen poliittisia asiakirjoja 2000-luvulta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista teoriaohjaavaa teema-analyysia. Tutkimuksessa selvitettiin sitä, kuinka luonto, sosiaalinen ja talous ovat yhteydessä ihmisen terveyteen ja terveyden edistämisen politiikkaan. Lisäksi selvitettiin, miten ekososiaalisen näkökulman perusperiaatteet näyttäytyvät suhteessa ihmisen terveyteen. Nämä periaatteet ovat ihmisen ja luonnon keskinäisriippuvuus, ihmiskeskeisen maailmankuvan kyseenalaistaminen sekä lähinnä talouskasvuun perustuvan politiikan kritiikki. Ekososiaalisesta näkökulmasta terveyden edistämisen ongelmallisuus liittyy erityisesti sen tiiviiseen suhteeseen talouden kanssa. Tulosten perusteella kansanterveys ja kansantalous ovat toisistaan erottamattomia tekijöitä ja talous onkin ottanut terveyden edistämisen politiikassa paikan, joka ekososiaalisuuden mukaan kuuluu luonnolle. Vankkumaton usko talouteen on myös ristiriidassa terveyden edistämisen omien tavoitteiden kanssa. Siitä huolimatta, että terveyden edistämisen politikassa on viime vuosikymmenet pyritty vähentämään kansalaisten välisiä sosioekonomisia terveyseroja, ovat erot kasvaneet ja sosiaalinen koheesio vähentynyt. Tulosten perusteella tämän kehityksen taustalla ovat terveyden edistämisen uusliberalistiset pyrkimykset ja terveyden edistämisessä tulisikin uudelleen arvioida terveyden ja talouden keskinäinen yhteys. Lisäksi tulokset osoittavat terveyden edistämisen ihmiskeskeisyyden. Terveyttä pidetään itsestään selvästi ihmisille kuuluvana oikeutena. Tulosten mukaan terveys koostuu lähinnä sosiaalisista ja taloudellisista tekijöistä sekä ihmisen itsensä muodostamasta ympäristöstä. Sosiaalisuuden sijaan ihminen nähdään kuitenkin pääasiassa yksilönä ja ihmisten kiinnittyneisyys toisiinsa on vähäistä. Luonto ja sen hyvinvointi eivät kuulu terveyden determinantteihin ja siten luonnolla ei ole juuri arvoa ihmisille ja ihmiset nähdäänkin muista eläimistä ja luonnosta erillisenä. Tulosten perusteella terveyden edistäminen kaipaakin laajempaa ymmärrystä terveyteen vaikuttavista tekijöistä ja ihmisen ja luonnon keskinäisestä yhteydestä sekä keskustelua ihmisen oikeuksista ja vastuista maapallolla. ABSTRACT Climate change is one of the biggest threats to human’s health. At the same time the way we talk about the phenomenon reveals the deep-rooted anthropocentrism: it is nature that causes harm to human, instead of acknowledging human’s own crucial impact. It is argued that behind this one-sided view is the Western modernization project that emphasizes continuous progress and material wealth. Health promotion is also part of this development and it has been closely connected to national economy from its beginning. Further, it is commonly believed that economic growth itself is a prerequisite for human wellbeing and health. Public health is utilitarian enterprise and one of its core values is to promote “common good”. However, the “public” in public health has included solely human species. The purpose of this Master’s Thesis is to challenge this anthropocentric and economically driven paradigm. It is done by using a so-called ecosocial approach as a theoretical frame of reference. Ecosocial approach has formed within i.e. social policy, social work and pedagogy and it has three points of reference: nature, social and economy, which are interrelated. Ecologic crisis is a social crisis since the ecological problems affect the wellbeing of the most disadvantaged people. In turn, the root cause of ecological problems is our way of living and thinking, which is based on material wellbeing, consumption and neoliberal ideology. According to ecosocial approach, people are interdependently connected to both nature and other people and human is responsible for his actions to nature as well as generations to come. The empirical material of this study consisted of Finnish policy documents on health promotion from the 21st century. The material was analysed by qualitative theory-guided thematic analysis. The aim of this Master’s Thesis was to examine how nature, social and economy are connected to human’s health and health promotion policy. Another aim was to examine how the core principles of ecosocial approach are presented in relation to human’s health. These principles are the interdependence of human and nature, questioning the anthropocentric world view and critique of public policy that is mainly targeted to economic growth. From the ecosocial perspective the main problem of health promotion policy is its interlinkage to economy. According to the results, public health and the health of the nation’s economy are inseparable and in health promotion policy it is economy that has taken the role, which, according to ecosocial approach, belongs to nature. Unfailing trust in economy is also in contradiction with the objectives of health promotion itself. Despite of the opposite and continuous efforts in health promotion policy, socioeconomic health differences between people have increased and social cohesion decreased in Finland over the recent decades. The results indicate that this development is due to neoliberalist tendencies in health promotion and thus the relation of health and economy needs to be re-evaluated. Moreover, the results show the anthropocentric nature of health promotion. Health is considered as a basic right that self-evidently belongs to humans. According to the results, health is mainly comprised in relation to socioeconomic circumstances and man-made environments. Humans are seen more in individual than social terms, and they are only slightly connected to each other. Nature or its wellbeing are not included in the determinants of health and therefore nature has nearly no value to humans. Thus, humans are seen separate from other beings and the natural world. The results suggest that health promotion needs wider understanding about the determinants of health and the interconnectedness of human and nature as well as discussion on human’s rights and responsibilities on this planet