A Cognitive-Behavioural Work-Related Program for Early Rehabilitation : A controlled study among municipal employees in Finland

Tämä tutkimus kohdistuu Tampereen kaupungin työntekijöiden uudenlaiseen varhaiskuntoutusinterventioon ja sen tuloksiin yhdeksän kuukauden seuranta-aikana. Interventio on toteutettu lähellä kotia ja työtä, tukien elämäntapamuutosten jatkuvuutta ja oppimista omassa arjessa. Työnantaja on mahdollistanut kuntoutuksen kustantamalla kuntoutuspäivien toteuttamisen ja KELA on tukenut osallistumista maksamalla kuntoutusrahaa, korvaamaan menetettyjä palkkakustannuksia kuntoutuspäivien ajalta. Kuntoutus eli interventio-ohjelma sisälsi kahdeksan kokoontumispäivää. Kuntoutuksen tarkoituksena oli ylläpitää ja edistää osallistujien työkykyä ja mahdollisuuksia toimia ja pysyä työelämässä. Kokoontumispäivät olivat kahden viikon välein ja seuranta toteutui yhdeksän kuukauden kuluttua ohjelman alkamisesta. Osallistujien keski-ikä oli 49,9 vuotta (vaihdellen 21–64 vuoden välillä). Osallistujista 80% oli naisia ja 20% miehiä. Tampereen kaupungin työntekijöistä oli naisia 75 % (2014). Osallistujat edustivat eri ammatti- ja tuotantoaloja. Naisten kohdalla eniten oli edustettuna terveydenhuoltoala (37,3 %) ja miehillä edustetut alat olivat pääosin rakennusala tai kuljetusala (70,4%). Aineisto kerättiin interventioon osallistuneilta henkilöiltä ja vertailuryhmän jäseniltä ajanjaksona 2011–2014. Molemmat ryhmät vastasivat kaikkiin kyselylomakkeisiin samanaikaisesti intervention alussa sekä lopussa. Vertailuryhmä ei osallistunut seuranta-aikana interventioon. Vertailuryhmään osallistuneet henkilöt olivat samasta ammatillisesta yksiköstä kuin interventioryhmä. Interventio toteutettiin uudella tavalla ja kiinnostuksen kohteena oli vaikuttaako tämä uusi palvelukokonaisuus osallistujien työkykyyn. Tulosmittareina tutkimuksessa käytettiin vakiintuneita mittareita ja fyysisen suorituskyvyn testejä. Koettua työkykyä mitattiin työkyky indeksikyselyllä (TKI), elämänlaatua mitattiin elämänlaatumittarilla RAND 36, työuupumusta arvioitiin Bergen Burnout 15 -mittarilla ja työn imua Utrecht Work Engagement -pisteillä, UWES-mittarilla. Fyysistä suorituskykyä mitattiin toiminnallisilla toisto- ja suoritustesteillä ja maksimaalista hapenottokykyä arvioitiin sub-maksimaalisella ergometritestillä. Fyysisen suorituskyvyn testejä ei tehty käytännön syistä vertailuryhmän henkilöille. Fyysisen suorituskyvyn tuloksia verrattiin kuntoutujan omiin aikaisempiin mittaustuloksiin. Lopullinen tutkimusaineisto sisälsi ne vastaajat, joilta oli käytettävissä kattavat vastaukset, 446 kuntoutujaa ja 116 verrokkia. Aineistoa ei ole satunnaistettu, sillä arkityön sujuminen tuli myös varmistaa yhdeksän kuukautta kestäneen palveluprosessin aikana. Tutkimus sisältää aineiston kvasikokeellisen tarkastelun. Tutkimukseen käsitteet ovat laajoja ja moniulotteisia, kuten työkyky ja kuntoutus. Henkilön työkyky rakentuu muuttuvista fyysisistä ja psyykkisistä voimavaroista, sekä muuttuvan työn vaatimusten välisestä yhteydestä. Työkyky ei ole siis vain yksilöön liittyvä ominaisuus. Terveys ja toimintakyky ovat työkyvyn perusta ja siihen liittyy myös työhön kohdistuvat asenteet ja ammattitaito. Esimerkiksi ihmisen fyysiset voimavarat usein heikkenevät iän myötä, kun taas osaamisen ja ammattitaito voivat olla parhaimmassa vaiheessa. Työkykyä arvioitaessa huomioidaan henkilön fyysinen ja psyykkinen toiminta- ja työkyky suhteessa omaan työhönsä tai tarjolla oleviin mahdollisiin muihin tehtäviin. Työkykyä tukee mielekäs ja sopivan haasteellinen työ hyvin toimivassa organisaatiossa. Työhyvinvointi liittyy työhön, johtaminen, työyhteisö ja työolosuhteet ovat keskeisessä roolissa.Toimintaympäristö, lähiyhteisö ja perhe ovat myös merkittävässä roolissa työkyvyn näkökulmasta. Työssä pysymiseen ja työhön paluuseen liittyy monenlaisia estäviä ja mahdollistavia tekijöitä. Interventioryhmän ohjelma perustui kognitiivisbehavioraaliseen teoriaan (CBT), missä toiminta on tavoiteorientoitunutta ja käytännönläheistä. Malli tarkastelee automaattisia ajattelutapoja ja niiden merkitystä omalle hyvinvoinnille. Ohjelma mahdollistaa omien ajattelutapojen ja käyttäytymismallien tunnistamisen. Mikäli oma ajattelumalli on esteenä muutokselle tai hyvinvoinnille, on ajattelumallia hyvä tarkistaa, ja tarvittaessa muuttaa. Ajattelun ja toiminnan muutos muuttaa myös tilanteeseen liittyviä tunteita. On todettu, että negatiivisten automaattisten ajatusten tunnistaminen, auttaa luopumaan negatiivisista ajatuksista, sekä auttaa löytämään ongelmille ratkaisuja. CBT:n mukaan itse tapahtuma ei aina ole ongelman syynä vaan tapahtumalle antamamme merkitys, mikä muodostuu ajattelumme kautta. Kuntoutusryhmän tulokset kohenivat kaikilla osa-alueilla toisin kuin vertailuryhmän. Työkykyindeksi kasvoi interventioryhmässä ja väheni samanaikaisesti kontrolliryhmässä. Rand 36:n ryhmien väliset muutokset psykososiaalisessa toiminnassa olivat tilastollisesti merkitseviä. Kaikkien yksittäisten muuttujien arvot BBI 15- ja UWES-mittareissa olivat parantuneet seurantamittauksessa, vaikka ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. UWES-mittarin osalta vastaavaa kehitystä tapahtui myös vertailuryhmässä. Kaikki ikäryhmät paransivat VO2max-pisteitään seurantajakson aikana. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että työkykyä voidaan parantaa CBT-intervention avulla, kun sitä tarjotaan oikea-aikaisesti, osallistujat ovat motivoituneita, ja he osallistuvat sitoutuneesti koko ryhmäprosessiin liittyvään ohjelmaan. Tämän tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että varhainen kuntoutus tuo hyötyä yksilölle, joka osallistuu varhaiskuntoutukseen. Yksilön saavuttama hyöty voi heijastaa myönteisiä vaikutuksia myös työyhteisöön ja perheelle. Tutkimus sijoittuu sekä työterveyshuollon että kuntoutuksen tutkimusaloille. Tutkimus perustuu deduktiiviseen päättelyyn ja kvantitatiiviseen tutkimusmetodologiaan. Tutkimustuloksista on julkaistu neljä artikkelia kansainvälisissä tieteellisissä julkaisuissa.Work ability builds on the connection between human physical and psychological resources to the demands of work. Work ability is based on the physical and psychological ability of people including also attitudes and professional’s skills. Work ability is the sum of many changing elements; for example, physical resources -tend to deteriorate with age, while professional’s skills and experience develop with age. Work ability is strengthened by a meaningful and challenging job in a well-functioning working community. In assessing work ability, consideration is given to the physical and mental capacity of the person, the working capacity of a person in relation to other tasks of his or her own work or working life. This early rehabilitation of the municipal employees’ purpose is to maintain and improve employees’ work ability and continue to labour force. The aim of the present study was to compare the causal impact of the programme on an intervention group (n=446), with a control group (n=185) that did not take part in the intervention, with a nine-month follow-up study design. There were eight intervention days during four months in every two weeks and a follow-up meeting was nine months after beginning. The mean age of the subjects was 49.9 years (range 21–64 years). The subjects were recruited from different vocational areas for the intervention programme. The largest participation of women came from health services (37.3%), and of men from construction and transport (70.4%). The intervention was a new model to be carried out near work and home. Questionnaires on perceived work ability assessed was assessed by the work ability index (WAI), healthrelated quality of life by RAND 36, burnout assessed by the Bergen Burnout Inventory 15, and work engagement assessed by the Utrecht Work Engagement Scale. Physical capacity was measured by repeated functional tests, and maximal oxygen consumption by a submaximal bicycle ergometer test. Both groups filled in the questionnaires at the beginning of the intervention and at the follow-up after nine months, but only intervention group took part in the physical tests. This intervention programme was based on cognitive behavioural theory (CBT), which is a goal-oriented and practical approach to problem-solving by changing patterns of thinking or behaviour that helps people to move on in tricky situations and hence change the way they feel. In the intervention, the participants worked with their thoughts, beliefs and attitudes and how they connected to personal behaviour. It has been stated that identifying negative, unhelpful automatic thoughts is the key to understanding clients and overcoming their problems. CBT is based on the theory that it is not events themselves that upset us, but rather the meanings we give to them. Work ability index increased in intervention group and decreased at the same time in control group. In the control group, a decrease in WAI was seen. The difference in changes between the groups in RAND 36 in psychosocial functioning was statistically significant. All items in BBI15 and UWES have been improved, although there was not statistically significant difference between groups. All age groups improved their VO2max score during the nine-month intervention. In conclusion, work ability can be improved by CBT intervention when it is offered in time, and when participants are motivated and can actively take part in support measures in the group rehabilitation programme. Work ability builds on the connection between human physical and psychological resources and the demands of work. It is based on people’s physical and psychological abilities, including their attitudes and professional skills. Work ability is the sum of many changing elements; for example, physical resources tend to deteriorate with age, while professional skills and experience develop with age. Work ability is strengthened when one has a meaningful and challenging job in a well-functioning work community. In the assessment of people’s work ability, consideration is given to their physical and mental capacity, and to their working capacity in relation to other tasks in their own work or working life. The purpose of this early rehabilitation programme for municipal employees is to maintain and improve their work ability and prolong their membership of the workforce. The aim of the present study was to compare the causal impact of the programme on an intervention group (n=446), with a control group (n=185) that did not take part in the intervention, with a nine-month follow-up study design. There were eight intervention days in total – one day every two weeks during a period of four months – and a follow-up meeting nine month after the start of the programme. The mean age of the subjects was 49.9 years (range 21–64 years). The subjects for the intervention programme were recruited from different vocational areas. The largest participation of women came from health services (37.3%), and of men from construction and transport (70.4%). The intervention was a new model to be carried out near work and home. Questionnaires on perceived work ability were assessed using the work ability index (WAI), health-related quality of life using RAND 36, burnout using the Bergen Burnout Inventory (BBI15), and work engagement using the Utrecht Work Engagement Scale (UWES). Physical capacity was measured by repeated functional tests, and maximal oxygen consumption (VO2max) by a sub-maximal bicycle ergometer test. Both groups filled in questionnaires at the beginning of the intervention and at the follow-up nine months later, but only the intervention group took part in the physical tests. The intervention programme was based on cognitive behavioural theory (CBT), which is a goal-oriented and practical approach to problem-solving by changing patterns of thinking or behaviour that helps people to move on in tricky situations and hence change the way they feel. In the intervention, the participants worked on their own thoughts, beliefs and attitudes and how they connected to personal behaviour. It has been stated that identifying negative, unhelpful automatic thoughts is the key to understanding clients and overcoming their problems. CBT is based on the theory that it is not events themselves that upset us, but rather the meanings we give to them. WAI increased in the intervention group and decreased at the same time in the control group. The difference in changes in psychosocial functioning between the groups, measured with RAND 36, was statistically significant. All items in BBI15 and UWES improved, although there was no statistically significant difference between the groups. All age groups improved their VO2max score during the nine-month intervention. In conclusion, CBT intervention can improve work ability if it is offered in a timely manner, and participants are motivated and actively participate in supportive measures on a group rehabilitation programme. This finding suggest that this early rehabilitation produce benefit by improving work ability to participants