Perhe-etuuksilla leipäjonossa : ruoka-apua käyttävien pikkulapsiperheiden pärjääminen ja hyvinvointi

Tutkielma käsittelee ruoka-apua hakevia ihmisiä, jotka saavat perhepoliittisia sosiaaliturvaetuuksia. Tutkielmassa tarkastellaan perhepoliittisia etuuksia saavien ruoka-avun käyttäjien kokemuksia omasta pärjäämisestään ja hyvinvoinnistaan sekä vertaillaan niitä muiden ruoka-avun käyttäjien kokemuksiin. Tutkimus on luonteeltaan kuvaileva ja vertaileva ilmiön tuntemattomuuden vuoksi. Tutkielmassa tarkastellaan myös suomalaista perhepolitiikkaa ja sen onnistumista hyvinvointivaltion kontekstissa. Kyseessä on määrällinen tutkimus, jonka analyysi on suoritettu ristiintaulukoinnilla ja χ2-riippumattomuustestillä. Aineistona on 3474 kyselylomakevastausta ja se on kerätty vuosina 2012–2013 osana Itä-Suomen yliopiston koordinoimaa Huono-osaisin Suomi –tutkimushanketta. Aineisto on kerätty jalkautumalla ruoka-avun jakopisteisiin 11 kunnassa. Kyselylomakkeella kartoitetaan muun muassa vastaajien taustatietoja, ruoka-avussa käymistä, hyvinvointia, pärjäämistä, luottamusta ja tulevaisuudenuskoa sekä palveluiden ja sosiaaliturvaetuuksien käyttöä. Perhepoliittisia etuuksia saavat ruoka-avun käyttäjät saavat paljon myös yhteiskunnan tukea palveluiden ja sosiaaliturvan muodossa. Siitä huolimatta heidän pärjäämisensä kannalta on välttämätöntä hakea ruoka-apua. Perhepoliittisia etuuksia saavat ruoka-avun käyttäjät ovat suhteellisen tyytyväisiä elämäänsä ja he uskovat elämänsä olevan tulevaisuudessa parempaa. He ovat selvästi tyytyväisempiä elämäänsä ja luottavaisempia tulevaisuuteen kuin muut ruoka-avun käyttäjät, mutta eivät yllä luottamuksen tasossa kuitenkaan koko väestön tasolle. Heidän sosiaaliset verkostonsa ovat vahvemmat kuin muilla ruoka-apua käyttävillä: he ovat vähemmän yksinäisiä, saavat enemmän tukea lähipiiriltään eivätkä pidä ruoan hakemista yhtä paljoa sosiaalisena tilanteena. Vaikka he ovat suhteellisen hyvinvoivia, on heidän taloudellinen tilanteensa heikko ja monilla on hankaluuksia selvitä veloistaan. Vaikka ruoka-avussa käyvillä pikkulapsiperheillä menee paremmin kuin muilla ruoka-avun käyttäjillä, ovat he yhteiskunnan väliinputoajia. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, ettei hyvinvointivaltio ole täysin onnistunut tehtävässään turvata lasten hyvinvointi ja riittävä toimeentulo