Vihaiset britit yllättivät Euroopan : miten Guardian, Helsingin Sanomat ja Süddeutsche Zeitung esittivät EU:n tulevaisuuden brexit-äänestyksen jälkeisenä päivänä?

Vuodesta 2008 alkaen Euroopan unioni (EU) on joutunut pohtimaan ratkaisuja uudenlaisiin ongelmiin. 2010-lukua voikin pitää eräänlaisena kriisien vuosikymmenenä. Unionin on täytynyt miettiä, miten auttaa jäsenmaitansa ja niiden pankkeja velkaongelmissa sekä miten vastata nationalistisen ideologian nousuun, työttömyyteen, terrorismin luomaan epävakauteen ja turvapaikanhakijoiden määrän kasvuun. Vuosikymmeniä kestäneen laajentumisjakson jälkeen yhteistyön sujuminen on Euroopassa rakoillut kriisien takia. Esimerkiksi Unkari, Puola ja Kreikka ovat kyseenalaistaneet unionin legitimiteetin. Kesäkuussa 2016 unioni joutui täysin uudenlaiseen tilanteeseen, kun britit äänestivät EU-eron puolesta. Britanniaa vahvasti jakanut brexit-kampanjointi herätti myös keskustelun median objektiivisuudesta ja vaikutusvallasta. Äänestyksen yhteydessä osa äänestäjistä perusteli erohaluaan identiteetillä: he eivät tunteneet itseään eurooppalaiseksi vaan britiksi. Pro gradu -tutkielmassani tutkin diskurssianalyysin avulla ja vertailevalla otteella, miten EU:n tulevaisuus esitettiin kolmessa eurooppalaisessa lehdessä brexit-äänestyksen jälkeen. Tutkimukseni keskeisiä käsitteitä olivat identiteetti ja kuviteltu yhteisö. Diskurssianalyysin pohjana käytin Eero Vaaran diskurssijakoa (Vaara 2014). Tutkimukseni lähtökohta oli, että medialla on valtaa luoda yhteisöjä ja vaikuttaa siihen, millaisessa maailmassa lukijat kokevat elävänsä. Guardianin, Helsingin Sanomien ja Süddeutsche Zeitungin teksteistä piirtyi EU-myönteinen kuva, jossa brexit näytettiin Britannian kriisinä. Unioni ja sen legitimiteetti esitettiin pääosin vahvoina, eikä sen päätöksiä tai politiikkaa pidetty syynä Britannian eroon, vaikka EU:lta toivottiinkin aiempaa ihmislähtöisempää politiikkaa. Sekä Britanniaa johtavat konservatiivit että EU:n elinten ja jäsenvaltioiden poliittinen eliitti yrittivät eron jälkeen vakuutella mediassa, että Britannian lähtö saadaan hoidettua sulavasti. Äänestyksen jälkeen kansan toivottiin pysyvän tyynenä. Analyysini perusteella lehdet tukivat pääasiassa uusliberaalia, EU-myönteistä ideologiaa ja näkivät nationalismin sekä populismin koko Euroopan kannalta suurina uhkina