Erityisopettajien näkemyksiä opiskelijoiden ammatillisen osaamisen kehittymisestä

Ammatillisen koulutuksen uudistamisessa asiakaslähtöisyys ja informaali työpaikoilla tapahtuva oppiminen ovat olleet keskeisessä roolissa ammatillisen erityisopetuksen kehityksessä. Vaativaa erityisen tuen opetusta on toteutettu formaalin koulutuksen ohella joustavasti informaalina työpaikoilla tapahtuvana oppimisena, mikä on ollut merkittävässä roolissa opiskelijoiden yksilöllisen osaamisen kehittymisessä. Tutkimuksessa selvitettiin erityisopettajien näkemyksiä opiskelijoiden oppimisesta ja osaamisen kehittymisestä vaativassa erityisen tuen ammatillisessa koulutuksessa. Tutkimusaineisto (n= 59) kerättiin eläytymismenetelmällä yhden vaativaa erityistä tukea järjestävän oppilaitoksen erityisopettajilta. Tutkimuksessa käytettiin kolmea erilaista kehyskertomusta, joiden varioinnin avulla selvitettiin erityisopettajien käsityksiä opiskelijoiden oppimisesta ja ammatillisen osaamisen kehittymisen muutoksista ammatillisten opintojen aikana. Kehyskertomuksen variointi mahdollisti opiskelijoiden osaamisen kehittymistä kuvaavien ilmenevien muutosten analysoinnin. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä, jolloin erityisopettajien kehyskertomuksen pohjalta kirjoitetuista tarinat koodattiin, luokiteltiin ja kvantifiointiin. Ensimmäisen kehyskertomuksen perusteella erityisopettajat kuvasivat opiskelijoiden oppimista ja osaamisen kehittymistä, jossa ei ole juurikaan tapahtunut muutosta. Tärkeänä erityisopettajat pitivät opiskelijoiden ammatillisen perusosaamisen ja työelämätaitojen hankkimista formaaleissa oppimisympäristöissä ennen informaalia työpaikoilla tapahtuvaa oppimista. Toisessa ja kolmannessa kehyskertomuksessa erityisopettajat kuvasivat opiskelijoiden oppimisessa ja osaamisen kehittymisessä tapahtuneita muutoksia ja merkittäviä muutoksia. Tarinoissa pyrittiin luomaan koheesiota oppilaitoksen ja työelämän välille, mikä ilmentyi tarinoissa opiskelijoiden monipuolisena vertikaalisena ja horisontaalisena osaamisen hankkimisena formaaleissa ja informaaleissa oppimisympäristöissä. Opiskelijoiden oppimista ja osaamisen kehittymistä kuvaavissa tarinoissa korostuivat integratiiviseen viitekehykseen liittyvän teoreettisen tiedon soveltaminen käytännölliseen tietoon ja käytännön tiedon käsitteellistäminen sekä osaamisen hankkimisen kokonaisvaltainen reflektointi opetushenkilöstön ja työpaikkaohjaajien tukemana. Yksilöllisen ohjauksen merkitys koettiin erityisopettajien tarinoissa merkittävänä opiskelijoiden integratiivisen tiedon elementtien integroitumisen tukemisessa. Henkilökohtaisen ohjauksen koettiin tukevan integratiivisen pedagogiikan mukaista opiskelijan tiedon elementtien soveltamisen ja eksplikoimisen lisäksi ammatillisen toiminnan reflektointia ja integroivan ajattelun kokonaisvaltaista kehittymistä. Erityisopettajien käsityksiin opiskelijoiden oppimisesta ja osaamisen kehittymisestä vaikuttivat keskeisemmin osaamisperusteisen koulutuksen rakenteelliset tekijät sekä muuttuva erityisopettajan työnkuva. Tulosten perusteella vaativassa erityisen tuen ammatillisessa koulutuksessa tulee kehittää opiskelijoiden yksilöllistä osaamisen hankkimista yhä moninaisemmissa hybridioppimisympäristöissä ja infrastruktuureissa. Osaamisperusteinen vaativa erityisen tuen opetus vaatiikin toteutuakseen joustavia oppilaitoksen rakenteita ja osaamisperusteista toimintakulttuuria, jotta asiakaslähtöinen vaativan erityisen tuen opetus voi toteutua