Maksupalvelut arvonlisäverotuksessa

Tutkimuksen aiheena on maksupalvelujen käsittely arvonlisäverotuksessa. Tutkimuksen tavoitteena on selventää maksamiseen, tilisiirtoihin ja tileihin liittyvien palvelujen arvonlisäverotuksen oikeustilaa ja tutkia, voidaanko maksupalveluja pitää arvonlisäverotuksen soveltamisalaan kuuluvina palveluina. Tämän lisäksi tutkimuksessa käydään läpi uuden maksupalveludirektiivin 2015/3266 tuomia muutoksia maksupalvelujen tarjoamiseen, ja käsitellään maksupalveludirektiivissä mainittujen uusien palvelujen mahdollista arvonlisäverokohtelua. Maksamiseen ja tilisiirtoihin liittyvät palvelut ovat kehittyneet teknologian mukana huomattavasti, ja erilaisia palveluja tarjoavat luottolaitosten lisäksi myös muut kuin luottolaitostoimintaa päätoimintanaan harjoittavat rahoituspalveluyritykset, teknologiayhtiöt, sekä televiestintäyhtiöt. Arvonlisäverotuksessa ei kuitenkaan ole erillistä maksupalvelujen määritelmää. Maksamiseen ja tilisiirtoihin liittyvät palvelut luetaan osaksi Euroopan unionin arvonlisäverodirektiivin 2006/112/EY ja Suomen arvonlisäverolain 1501/1993 verovapaita rahoituspalveluja. On kuitenkin tulkinnanvaraista, minkälaiset palvelut voidaan lukea kyseisiksi verovapaiksi rahoituspalveluiksi. Tutkimuksessa pyritään kategorisoimaan maksamiseen ja tilisiirtoihin liittyvien palvelujen arvonlisäverotusta maksupalveludirektiivin käsitteiden avulla. Tutkimuksen metodina on oikeusdogmatiikka eli lainoppi, jossa tutkitaan voimassaolevaa oikeutta. Tutkimuksen perusteella valtaosa maksupalveluista on tulkittavissa arvonlisäverollisiksi palveluiksi