Mielenterveyspotilaat harrastavat liikuntaa muita vähemmän ja tupakoivat enemmän : mielenterveys ja kategorisointi terveystiedon oppikirjoissa

Tässä tutkielmassa tarkastelen kategorisointia terveystiedon oppikirjojen mielenterveyden häiriöitä käsittelevissä luvuissa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia luokitteluja luvuista löytyy ja mitä merkityksiä luokiteltaviin ihmisryhmiin ja ilmiöihin liitetään. Mielenterveyden edistäminen kuuluu terveystiedon oppiaineen tavoitteisiin. Mielenterveyden häiriöiden yleisyys erityisesti nuorten keskuudessa perustelee osaltaan terveystiedon opetuksen merkityksellistä roolia mielenterveyden edistämisessä. Mielenterveyden häiriöihin liittyvää kategorisointia terveystiedon oppikirjoissa ei ole aiemmin tutkittu. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on terveyden ja siihen liittyvän vallankäytön ja hallinnan tutkimuksessa sekä kriittisen diskurssintutkimuksen perinteessä. Hallinnan keinoista itsen hallinnan teoriaan ja uusliberalismiin nojaava tutkimustieto ohjaavat tämän tutkimuksen teoriataustaa. Tutkimus edustaa kriittistä diskurssintutkimusta, ja tarkastelen kategorisointia kriittisen tutkimusperinteen mukaisesti luonnollistuneiden merkitysten ja vallankäytön näkökulmasta. Menetelmänäni käytän kategoria-analyysia, jota teen kielitieteellisistä lähtökohdista. Tutkin normaaliuden ja mielenterveyden häiriön kategorioita kielen piirteiden analyysin avulla ja tarkastelen mielenterveyteen liittyvää ihmisten luokittelua. Tutkimuksen aineistona on seitsemän terveystiedon oppikirjaa, joista neljä on lukion pakollisen terveystiedon kurssin oppikirjoja ja kolme peruskoulun oppikirjoja. Kaikki tutkittavat oppikirjat ovat vuonna 2016 voimaan astuneen opetussuunnitelman mukaisia. Oppikirjoissa esiintyvän kategorisoinnin tarkastelun avulla voidaan pyrkiä selvittämään, onko oppikirjojen tarjoama kuva mielenterveyden häiriöistä ja siitä kärsivistä mielenterveyttä mahdollisesti edistävä, vai onko siinä potentiaalisia ongelmallisia puhetapoja. Tutkimuksen keskeisimmät tulokset ovat negatiivisten ja leimaavien ominaisuuksien liittäminen mielenterveyden häiriöstä kärsiviin sekä taloudellisen argumentoinnin runsaus. Mielenterveyden häiriöön sairastuneet näyttäytyvät oppikirjoissa poikkeavina ja epänormaaleina. Sairastumiseen liitetään myös yksilön oman valinnan merkityksiä. Yhteiskunta esitetään häiriöiden uhrina hoitokulujen, työkyvyttömyyseläkkeiden ja syrjäytymisen takia. Lukijaksi hahmottuu ei-sairastunut henkilö, joka tarkastelee sairastunutta pelon ja erilaisuuden läpi. Kategorisointi oppikirjoissa vahvistaa ja rakentaa mielenterveysongelmiin liittyvää stigmaa, mikä saattaa toimia terveystiedon mielenterveystehtävää vastaan