Kohti sosiaalista Eurooppaa – Ison-Britannian ammattiliittojen brexit-kampanjat

Tutkielman aiheena ovat Ison-Britannian ammattiliittojen kampanjat Britannian eroa Euroopan unionista koskevassa kansanäänestyksessä eli brexitissä. Kampanjoita analysoimalla tutkitaan, miten ammattiliitot rakensivat käsitystä Euroopan unionista, sen sosiaalisesta mallista sekä itsestään ja poliittisista vastustajistaan uudenlaisessa poliittisessa tilanteessa, jossa maan EU-jäsenyys ja siihen liittyvät merkitykset kyseenalaistettiin. Ison-Britannian poliittinen kenttä jakautui kansanäänestyksen alla, ja ammattiliitot olivat ainoa toimija, joka selkeästi ja näkyvästi puolusti maan EU-jäsenyyttä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytetään keskustelua Euroopan sosiaalisesta mallista ja menetelmänä Laclaun diskurssiteoriaa. Sosiaalisen mallin käsite on käyttöyhteydestä riippuen mahdollista ymmärtää kolmella tavalla: kuvauksena Euroopan unionin sosiaalipolitiikasta, uusliberalismin kannattajien keinona houkutella ammattiliittoja Euroopan talousintegraation taakse ja poliittisen vasemmiston vastadiskurssina talouspainotteiselle integraatiolle. Ammattiliittojen diskurssien analyysi osoittaa, että ne käyttivät käsitettä kaikissa kolmessa merkityksessä. Ne hyväksyivät uusliberalismin perusoletukset vapaista markkinoista ja talouskasvusta, koska näkivät sosiaalisen mallin pehmentävän EU:n talousintegraatiota riittävästi. Toisaalta ne käyttivät sosiaalisen mallin käsitettä kuvaamaan EU:n historiaa ja toivottua tulevaisuutta, jossa sosiaalipolitiikan rooli korostuisi aiempaa enemmän. Sosiaalisen mallin käsite auttoi siis brexit-äänestyksen yhteydessä ammattiliittoja asemoitumaan EU:n kannattajiksi ja mahdollisti samalla myös tulevaisuuden unionin visioimisen. Ammattiliitot kuvasivat kampanjassa itseään työväen ainoana puolustajana, joka on EU:n tuella puolustanut ja laajentanut työntekijöiden oikeuksia. Vastapuoleksi nimettiin liike-elämä ja sen edustajina pidetyt konservatiivit ja Ukip. Kampanjassa rakennettiin narratiivi, jossa EU on kehittänyt sosiaalista ulottuvuuttaan Jacques Delorsin sosiaalisen Euroopan visiosta asti ja ottanut työntekijät tasavertaiseksi neuvottelukumppaniksi. Narratiivin toinen puoli koskee Ison-Britannian politiikkaa, jonka nähdään muuttuneen työntekijöiden kannalta huonompaan suuntaan Margaret Thatcherin kaudelta alkaen. Britannian nähdään pyrkineen kohti amerikkalaistyylistä työelämää, kun taas muu Eurooppa on kulkenut yhä pidemmälle sosiaalidemokratian tiellä. Ammattiliittojen mukaan EU-ero johtaisi Britannian lopulliseen siirtymiseen sosiaalisesta Euroopasta kohti kapitalistista Amerikkaa