Tahallisuus tai törkeä huolimattomuus veronkorotuksen perusteena

Tutkielma käsittelee tuloverotuksen veronkorotuksia koskevaa VML 32 §:ää ja erityisesti sen 3 momenttia, jonka perusteella määrätään ankarimmat veronkorotukset. Lain sanamuodon mukaan veronkorotus voidaan määrätä VML 32.3 §:n mukaan vain, jos verovelvollinen on toiminut tahallaan väärin tai törkeän huolimattomasti. Tahallisuuden tai törkeän huolimattomuuden käsitteitä ei kuitenkaan ole määritelty verolaeissa eikä muissakaan oikeuslähteissä. Yksikäsitteisesti määriteltävissä olevien käsitteiden puuttuminen tekee 3 momentista hyvin tulkinnanvaraisen ja siten ongelmallisen verovelvollisten oikeusturvan kannalta. Tutkielman tarkoituksena on määrittää tarkemmin VML 32.3 §:n soveltamisedellytyksiä ja löytää perusteita, joilla VML 32.3 §:ää joko voidaan tai ei voida soveltaa. VML 32.3 §:n soveltamisalan lisäksi ongelmalliseksi on muodostunut myös se, että kyseisen lainkohdan mukaan määrättävän veronkorotuksen vaihteluväli on huomattavan suuri, 0-30 prosenttia lisätystä tulosta. Tutkielman tarkoituksena onkin myös selvittää, mille tasolle VML 32.3 §:n mukaan määrättävä veronkorotus on yleensä oikeuskäytännössä määrätty ja minkä takia. Tutkielma perustuu tulkinnanvaraisen lainkohdan tutkimiseen ja tulkintaan, joten tärkeimmän osan lähdeaineistoa muodostavat VML 32.3 §:n soveltamista koskevat korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut. Tutkielman tutkimusote on oikeusdogmaattinen, eli se systematisoi ja tulkitsee voimassaolevaa oikeutta erityisesti tutkielmassa käsiteltävien oikeustapausten kautta. Tutkielmassa muun muassa havaitaan, ettei veronkorotusta voida määrätä VML 32.3 §:n mukaan, mikäli verovelvollinen korjaa oma-aloitteisesti veroilmoituksella olevan virheen ennen verotuksen päättymistä ja ennen kuin Verohallinto pyytää tästä nimenomaisesta asiasta selvitystä. Merkittävän suuruinen laiminlyönti pääverolomakkeella puolestaan oikeuttaa määräämään veronkorotuksen VML 32.3 §:n perusteella. Korkeimman hallinto- oikeuden ratkaisuissa VML 32.3 §:n mukaisen veronkorotuksen määräksi on vakiintunut enintään 5 prosenttia lisätystä tulosta. Korkeimman hallintooikeuden ratkaisuista saaduista tulkintalinjauksista huolimatta veronkorotussääntely on nykyisellään yhä liian tulkinnanvaraista. Kuluvana vuonna voimaantulevat tuloverotuksen seuraamusjärjestelmän uudistukset ovatkin tarpeellisia ja poistanevat osan veronkorotussääntelyyn liittyneistä ongelmista