Poetiikkaa rajapinnoilla : Ajattelun mallit ja lukemisen protokolla Thomas Pynchonin V.:n tutkimuksessa

Tutkielma käsittelee poetiikan, lukemisen teorioiden ja yhden kirjailijan tuotantoa tulkitsevan tutkimuksen suhdetta. Lähestyn aihetta yhdysvaltalaisen Thomas Pynchonin ja tämän romaaneita käsittelevän runsaslukuisen tutkimuskirjallisuuden kautta. Tutkin kirjallisuustieteellistä lukemisen protokollaa kartoittamalla kekseliäiden ja omalaatuistenkin yksittäisten tulkintojen ja yleisluontoisen poetiikan teorian välistä aluetta. Työssä määrittelen poetiikan Jonathan Cullerin, kirjallisuusfenomenologien ja reader-response -teoreetikkojen oppien pohjalta lukemisen teoriaksi. Näin ymmärrettynä poetiikka tutkii kirjallisen tekstin tulkinnan ja analyysin taustalla vaikuttavia havainnon, ymmärtämisen ja kognition prosesseja. Tämän näkökulmanvaihdoksen ansiosta huomaamme, että systemaattisen poetiikan kysymykset muistuttavat kognitiivisen kirjallisuudentutkimuksen, lukuprosessin empiirisen tutkimuksen ja jälkiklassisen narratologian tutkimusongelmia. Tutkimukseni kiinnittyy vuoroin poetiikan teorioihin lukemisen proseduureista, vuoroin Pynchon-luentoihin, joiden analyyttisia valintoja voidaan kuvata lukemiseen tarkentavan poetiikan avulla. Tutkijat ovat huomanneet, että vaikka Pynchonin temaattista ja kirjallista repertuaaria pidetään poikkeuksellisen laajana, tutkimuksessa päädytään samanlaisiin tuloksiin hämmästyttävän usein. Samat teemat ja keinot nähdään merkittävinä kokonaisuuden kannalta, ja tutkimuksessa jopa siteerataan samoja kohtia teoksista. Mutta miksi jotkin teemat ovat keskeisempiä kuin toiset? Miksi jotkin Pynchonin rakenteellisista ratkaisuista tuntuvat kertovan meille, mistä teoksissa on lopulta kyse? Miksi jotkin katkelmat voivat vaikuttaa ohittamattomilta teoksen kokonaistulkinnassa? Vastauksia hakiessaan tutkielma etsii jalansijaa lukemisen konventioiden ja tekstin kognitiivisen prosessoinnin väliltä. Työn teoriaosassa eritellään lukuproseduureja ja tulkinallisia malleja ja huomataan, että rakenteelliset metaforat, miniatyyrianalogiat ja tematisoivat lukutavat ylittävät tämän kuilun. Kaikkien näiden lukutapojen teoretisoinnissa vedotaan kirjallisiin konventioihin tai traditioon, mutta samalla niiden nähdään kytkeytyvän erottamattomasti kognition ja havainnon prosesseihin. Työn analyysiosassa tarkastellaan Pynchonin esikoisromaani V.:n (1963) tulkintoja tutkimuskirjallisuudessa. Lukemisprotokollan ja tulkinnallisten proseduurien tarkastelu kääntyy menetelmäksi, jonka avulla voimme lukea ja tulkita sekä V.:tä itseään että tutkijoiden siitä tekemiä tulkintoja. Työn eräänlaisena mottona toimii kirjallisuudentutkija Robert Scholesin ajatus, että lukemisen protokollat voidaan ymmärtää menetelmällisesti vain tiettyyn pisteeseen asti. Työ lähestyy tätä pistettä suunasta, jossa kirjallisuudentutkimuksen lukuproseduurit alkavat sekoittua yleisempiin tulkinnan ja havainnon prosesseihin.This thesis focuses on the relations between literary poetics, theories of reading, and the interpretive criticism of an author's work. My approach to this field is through the abundant scholarly writings on the American author Thomas Pynchon, and, in particular, academic readings of his novels. I am trying to study the protocols of reading involved in literary study by mapping out the space between the individual and often idiosyncratic scholarly interpretations and the theories of literary poetics. To this end, poetics is reframed in this work as a theory of reading. In this I am taking my cue from Jonathan Culler, literary phenomenology, and Reader-Response critics. Thus understood, poetics studies those processes of perception, understanding and cognition that underlie textual interpretation and analysis. Within this orientation, the questions of poetics closely resemble those that are today posed in cognitive literary studies, the empirical studies of reading, and postclassical narratology. The present study rereads the theory of poetics and shows that many devices and textual strategies it describes can be usefully understood as procedures of reading. This is done by looking at the analytical choices made in readings of Pynchon and describing them in terms of reader-oriented poetics. This method zones in on the empirical observation made by many Pynchon scholars. While we generally consider the author’s thematic scope as singularly eclectic as his repertoire of literary means, time and time again we seem to reach the same conclusions: the same themes emerge as crucial, the same devices are regarded as significant, and the same passages from the novels are cited because of their capability to encapsulate something of the elusive whole. But what makes certain themes more or less central? How do some of Pynchon’s structural experiments become so decisive in determining what the novels mean or what they are about? Why are certain key passages so crucial to interpreting the novels? In answering these questions, the study toes the line between conventions of reading and the cognitive processing of texts. It is discovered that the procedures of reading identified as structural metaphor, miniature analogy, and thematization straddle the heuristic divide. These procedures are, on one hand, institutional and cultural, in how they appeal to convention and tradition. Yet, on the other hand, they contain a component that can be only described as cognitive or perceptual. The latter part of the study focuses more firmly on Pynchon’s debut novel V. (1963) and its scholarly readings. The theoretical interest in the protocols and procedures of reading is employed as a method for reading the novel and studying how it has been read. As literary scholar Robert Scholes has written, our protocols of reading will yield to methodization only up to a point. This study approaches that point through terrain on which the reading procedures of literary scholarship are entangled with the more general processes of cognition, perception, and interpretation