Lasten akuutit jalkapallovammat

TAUSTA Jalkapallo on maailman suosituin urheilulaji, ja valtaosa sen harrastajista on alaikäisiä. Lasten ja nuorten jalkapallovammat ovat varsin vähän tutkittu aihe verrattuna aikuisten ja ammattitason pelaajien vammoihin. TAVOITE Selvittää akuuttien jalkapallovammojen esiintyvyys ja vakavuus 9-13 -vuotiailla jalkapallon harrastajilla sekä arvioida äkillisille vammoille altistavia sisäisiä riskitekijöitä. AINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimusaineistona oli 733 pelaajaa 15 eri joukkueesta, joita seurattiin 6-8 kuukauden ajan. Jokainen ohjatussa harjoittelussa tai pelissä aiheutunut vamma rekisteröitiin ja pelaajan poissaoloaikaa seurattiin, kunnes paluu täysipainoiseen harjoitteluun tapahtui. Yhteyttä joukkueisiin pidettiin puhelimitse tai sähköpostilla, ja joukkueen yhteyshenkilö oli vastuussa vammatapahtumien raportoinnista. Tarkemmat tiedot kerättiin pelaajilta tai vanhemmilta. TULOKSET Tutkimusväestölle sattui 522 vammaa, joista 281 (54 %) oli akuutteja vammoja. Akuuteissa vammoissa loukkaantunut kehonosa oli yleisimmin nilkka (n= 71, 25 %), polvi (n=53, 19 %) tai reisi (n=46, 16 %), ja yleisin yksittäinen vamma oli nilkan nivelsidevamma (n =42, 14,9 %). Harjoituspoissaolo loukkaantumisen jälkeen oli keskimäärin 7,7 päivää (± 0,82 päivää). Pelaajan ikä (p= 0.22) tai painoindeksi (p= 0.23) ei vaikuttanut akuutin vamman todennäköisyyteen, mutta edelliskauden aikana loukkaantuneilla oli suurempi riski uuteen äkilliseen vammaan kuin niillä, joilla loukkaantumisia ei edeltävästi ollut (p= 0.001). JOHTOPÄÄTÖKSET Valtaosa tutkimuksessa sattuneista vammoista oli lieviä, mutta mahdollisesti estettävissä olevia. Aiempi loukkaantuminen altistaa uudelle loukkaantumiselle, joten vammojen ehkäisyn varhaisesta aloittamisesta voisi koitua merkittäviä hyötyjä. Erityinen huomio tulisi kiinnittää yksilöihin, joiden riski vamman saamiseen on koholla