Asiakkaan valikoinnin kriteerit palvelutarpeen arvioinnissa : Sosiaalisten ongelmien tulkintatyön ja rajatyön näkökulmia perhepalveluihin ja lastensuojeluun

Tutkielmassa tarkastellaan lastensuojelun ja perhepalveluiden asiakkuuksiin määrittymistä sosiaalityöntekijän tekemän palvelutarpeen arvioinnin perusteella. Tavoitteena on selvittää, millä perustein sosiaalityöntekijät tekevät asiakkuusmäärityksiä ja mitkä tekijät tähän asiakkuusmääritykseen kietoutuvat. Aineisto koostuu erään suurehkon kaupungin lastensuojelun avohuollossa työskentelevien ja lastensuojelutyön ohella palvelutarpeen arviointeja tekevien sosiaalityöntekijöiden yksilöteemahaastatteluista. Haastatteluihin osallistui yhteensä kymmenen sosiaalityöntekijää. Aineiston analyysimenetelmänä tutkimuksessa käytetään aineistolähtöistä ja teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä sosiaalisten ongelmien tulkintatyön ja rajatyön näkökulmia hyödyntäen. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on sosiaalinen konstruktionismi. Teoreettisen viitekehyksen mukaisesti lapsiperheiden ongelmien ja rajatyön ajatellaan määrittyvän sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Tutkimuksen mukaan asiakkuuden määrittymiseen vaikuttaa useat tekijät. Lasten ja vanhempien ongelmat ohjaavat asiakkuuteen määrittymistä yhdessä perheiden tarvitseman avun ja tuen kanssa. Asiakkuusmääritykseen vaikuttaa myös sosiaalityöntekijän kokema huoli lapsen ja vanhempien tilanteesta. Tutkimuksen mukaan perheiden ongelmat toimivat kriteereinä asiakkuuteen määrittymiselle: tiettyjen ongelmien katsotaan liittyvän lastensuojelun ja perhepalveluiden asiakkuuksiin. Lastensuojelun asiakkuudessa ongelmat ovat useimmiten vakavampia ja suurempia perhepalveluiden asiakkuuteen verrattuna. Perhepalveluiden ja lastensuojelun organisaatioiden palvelut osoittautuvat kuitenkin keskeisiksi asiakkuuden määrittymiseen vaikuttavaksi tekijäksi. Organisaatioiden palvelut aiheuttavatkin sen, että toisinaan perhepalveluiden asiakkaaksi tunnistettu perhe on palveluiden saamiseksi määritettävä lastensuojelun asiakkuuteen. Tutkimuksen mukaan lastensuojeluasiakkuuden kriteereiden onkin oltava joustavia, sillä sosiaalihuoltolain uudistuksesta huolimatta lastensuojeluasiakkuuteen määrittyy edelleen sellaisia lapsia ja perheitä, jotka eivät täytä lastensuojeluasiakkuuden kriteerejä. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, ettei tutkimustuloksia voi yleistää koskemaan kaikkia kuntia, sillä kunnat eroavat toisistaan perhepalveluiden ja lastensuojelun organisaatioiden tarjoamissa palveluissa. Siten myös ongelmat, jotka lastensuojelun ja perhepalveluiden asiakkuuksiin määrittyviin lapsiperheisiin tässä tutkimuksessa liitetään, saattavat olla hyvinkin erilaisia toisen kunnan asiakkuuksiin verrattuna. Näiden myötä myös kynnys lastensuojeluasiakkuuden määrittämiselle saattaa poiketa muista kunnista