Suomalaisten ammattikorkeakoulujen kansainväliset strategiset kumppanuudet

Suomessa korkeakoulujärjestelmä rakentuu duaalimallina yliopistoista ja ammattikorkeakouluista. Nämä kaksi instituutiota eroavat toisistaan monin eri tavoin sekä niitä koskevat eri säädökset ja lait. Korkeakoulukenttää rahoitetaan ja ohjataan opetus- ja kulttuuriministeriöstä, jonka hallinnonalaan kuuluu 23 ammattikorkeakoulua sekä 13 yliopistoa. Tämän tutkimuksen aihe on korkeakoulupoliittisesti erittäin ajankohtainen. Yhtenä tärkeänä korkeakoulupoliittisena tavoitteena on kehittää korkeakouluja kansainvälisesti kilpailukykyisenä kokonaisuutena, jotka vastaavat myös alueellisiin kehittämistarpeisiin. Korkeakoulujen päällekkäistä koulutustarjontaa on pyritty karsimaan ja profiloitumisella takaamaan yhteiskunnan monipuoliset koulutustarpeet. Korkeakouluja ohjataan vahvistamaan profiloitumista kansallisilla ja kansainvälisillä strategisilla kumppanuuksilla. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisten ammattikorkeakoulujen kansainvälisiä strategisia kumppanuuksia. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu kontingenssiteoriasta, jossa keskitytään organisaation ja ympäristön välisiin vuorovaikutussuhteisiin sekä strategisen kumppanuuden ja kansainvälisyyden määritelmistä ja niitä käsittelevästä kirjallisuudesta. Tutkimuksen empiirinen aineisto on kerätty 18 ammattikorkeakoulun ylimmän johdon, keskijohdon ja toimihenkilöiden keskuudesta sähköisellä kyselyllä. Kyselyn vastausprosentti oli 50. Tutkimuksessa nousi esiin ylimmän johdon sekä keskijohdon näkemyseroja. Kansainväliset strategiset kumppanuudet nähdään kontingenssiteorian mukaisesti organisaation aseman vahvistajina tai keinona päästä tavoitteisiin, toisin sanoen perustehtävistä suoriutumiseen. Kumppaneiden kanssa kehitetään perustehtävien toimintoja. Kansainväliset strategiset kumppanuudet ovat syntyneet joko tietoisen valinnan tai itsestään syventyneen kumppanuuden myötä ja ne perustuvat luottamukseen ja molemminpuoliseen hyötyyn. Organisaatiossa tulisi sallia matalan hierarkian organisoituminen kansainvälisten strategisten kumppanuuksien osalta ja antaa kansainvälisille asiantuntijoilleen valta toimia. Henkilökunnan sitouttamiseen ja aitoon yhteistyöhön tulisi kiinnittää huomiota. Jatkotutkimuksen aiheena ilmiötä voisi tutkia tapaustutkimuksena. Tarkempi organisaatioryhmän tapaustutkimus antaisi syvemmän näkemyksen ympäristön ja ammattikorkeakoulun vuorovaikutussuhteesta