Peruskoulun opettajien kokemuksia maahanmuuttajaoppilaista ja lähestymistapoja monikulttuuriseen kuvataideopetukseen

Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaisia kokemuksia peruskoulun opettajilla on maahanmuuttajaoppilaista kuvataidetunneilla. Tutkielmassa tarkasteltiin myös, millaisia lähestymistapoja monikulttuuriseen kuvataideopetukseen opettajien kertomukset heijastavat. Tutkielman kiinnostuksen kohteena oli monikulttuurisuuskasvatus kuvataideopetuksen kontekstissa, jota tutkittiin maahanmuuttajaoppilaisiin keskittyvästä näkökulmasta. Uudessa Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2014 näkyy vahvasti tarve kulttuurien moninaisuuden tunnistamiselle, oppilaan kulttuuri-identiteetin rakentumisen tukemiselle ja eri kulttuurien arvostamiseen kasvattamiselle. Erityisesti nämä ajatukset näkyvät kuvataiteen osuudessa, jossa monikulttuurisuuskasvatus painottuu oppiaineen tavoitteissa ja sisällöissä. Kuvataiteen oppiaine toimiikin hyvin toteutettaessa monikulttuurisuuskasvatusta, jonka tavoite on tasa-arvoiset koulutukselliset mahdollisuudet kaikille oppilaille heidän taustastaan riippumatta (Banks 2005). Opettajien lähestymistavat monikulttuuriseen kuvataideopetukseen voivat pyrkiä erilaisten oppilaiden valtakulttuuriin sulauttamiseen, oppilaiden välisten ihmissuhteiden parantamiseen, yksittäisten kulttuuriryhmien tutkimiseen, monikulttuurisuuskasvatukseen tai monikulttuuriseen ja sosiaalisesti uudistavaan kasvatukseen (Efland, Freedman & Stuhr 1996). Tutkielma oli kvalitatiivinen ja siinä hyödynnettiin fenomenologista lähestymistapaa, jonka avulla pyrittiin löytämään ymmärrys yksittäisten opettajien kokemuksista sekä muodostamaan käsitys ilmiöstä yleisemmällä tasolla. Tutkimusaineistoa varten haastateltiin seitsemän opettajaa Pirkanmaalla ja Satakunnassa. Aineisto analysoitiin fenomenologisen analyysimetodin avulla. Analyysiprosessissa kulki rinnakkain kaksi analyysiä, jotka tarkastelivat opettajien kokemuksia maahanmuuttajaoppilaista ja lähestymistapoja monikulttuuriseen kuvataideopetukseen. Analyysiprosessissa muodostui neljä sisältöaluetta, jotka kuvaavat opettajien kokemuksia maahanmuuttajaoppilaista kuvataidetunneilla: kokemukset yhteisen kielen puuttumisesta, kokemukset kulttuuritaustan näkymisestä, kokemukset erilaisten koulutaustojen haasteellisuudesta ja kokemukset erilaisten oppilaiden välisestä yhteistyöstä. Opettajat kokivat maahanmuuttajaoppilaiden vähäisen suomen kielen taidon suurimpana haasteena, mutta ajattelivat sen olevan pienempi haaste kuvataidetunneilla kuin muissa oppiaineissa. Maahanmuuttajaoppilaiden kulttuuritaustojen näkymisen kerrottiin olevan vähäistä, mutta niiden koettiin toisinaan vaikuttavan esimeriksi oppilaan asenteisiin, käyttäytymiseen tai erityisiin taitoihin. Opettajien kokemuksissa tulivat esiin oppilaiden erilaiset koulutaustat, jotka olivat vaihtelevia tai puuttuivat joiltain oppilailta kokonaan. Erilaisten oppilaiden välinen yhteistyö koettiin pääosin ongelmattomana, mutta maahanmuuttajaoppilaiden koettiin toisinaan viihtyvän omissa porukoissaan. Opettajien lähestymistavat monikulttuuriseen kuvataideopetukseen näyttäisivät olevan usein oppilaan valtakulttuuriin sulauttamiseen tähtääviä tai oppilaiden välisiä ihmissuhteita korostavia. Opettajat kertoivat arvostavansa erilaisia kulttuureja, mutta oppilaiden kulttuuritaustan tietämistä tai huomioonottamista ei nähty tärkeänä. Tutkielman perusteella opettajien tietoisuutta monikulttuurisuuskasvatuksen merkityksestä ja toteuttamistavoista olisi ehdottomasti lisättävä, jotta uuden opetussuunnitelman mukainen kulttuurien moninaisuuden tunnistava kasvatus voisi toteutua koulussa