Terveyden sosiaalinen eriarvoisuus hyvin vanhoilla : Sosioekonomiset erot terveydessä, toimintakyvyssä, kuolleisuudessa ja pitkäaikaishoidon käytössä 90+ -vuotiailla

Sosioekonomiset terveyserot on hyvin tunnistettu maailmanlaajuisesti. Korkeamman sosioekonomisen aseman omaavilla on parempi terveys ja he elävät pidempään kuin matalammassa asemassa olevat. Sosioekonomiseen asemaan yhteydessä olevista terveyseroista on paljon näyttöä keski-ikäisessä väestössä sekä nuoremmilla vanhoilla (40-75-vuotiaat) kehittyneissä maissa mutta vanhoista vanhimpien (85+ -vuotiaat) osalta tutkimustieto on vähäistä, eikä ole selvää onko hyvin vanhoilla sosioekonomiseen asemaan yhteydessä olevia terveyseroja. Vanhoista vanhimpien määrä kasvaa nopeasti. Ympärivuorokautisen pitkäaikaishoidon käyttö on yleisempää vanhoista vanhimmilla kuin nuoremmilla vanhoilla koska ongelmat terveydessä ja toimintakyvyssä lisääntyvät iän myötä. Sosioekonomisia eroja pitkäaikaishoidon käytössä ei ole kuitenkaan tutkittu vanhoista vanhimmilla. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää sosioekonomisen aseman yhteyttä terveyteen 90-vuotiailla ja sitä vanhemmilla. Tutkimuksessa käytetään kahta sosioekonomisen aseman osoitinta, ammattiasemaa ja koulutusta sekä useita terveyden osoittimia, toimintakykyä, sairastavuutta (monisairastavuus), itse arvioitua terveyttä, biomarkkereita (kardiometaboliset ja tulehdukselliset), kuolleisuutta (kokonaiskuolleisuus, dementia ja sydän- ja verisuonitauti kuolleisuus) sekä ympärivuorokautisen pitkäaikaishoidon käyttöä (kokonaiskäyttö sekä erikseen julkisesti ja yksityisesti tuotettu). Tutkimuksessa käytetään Tervaskannot 90+ tutkimusaineistoa, jonka kohdeväestönä ovat kaikki 90-vuotiaat ja sitä vanhemmat tamperelaiset. Tutkimus koostuu poikkileikkausaineistoista: postikysely vuodelta 2010 (n=1,276, vastausprosentti 79), neljä postikyselyä yhdistettynä vuosilta 2001, 2003, 2007 ja 2010 (n=2,861, vastausprosentti 80) sekä terveystarkastusaineisto vuodelta 2000 (n=262, vastausprosentti 61). Tiedot kuolleisuudesta ja pitkäaikaishoidon käytöstä poimittiin Tilastokeskuksen rekistereistä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon hoitoilmoitusrekistereistä ja tiedot yhdistettiin postikyselyaineistojen kanssa. Sosioekonomisen aseman yhteyttä toimintakykyyn, sairastavuuteen, itse arvioituun terveyteen ja biomarkkereihin tarkasteltiin poikkileikkausasetelmassa logistisen ja ordinaalisen regressioanalyysin avulla. Sosioekonomisen aseman yhteyttä kuolleisuuteen ja pitkäaikaishoidon käyttöön tarkasteltiin kolmen vuoden seurannassa suhteellisen vaaran regressioanalyyseillä. Suhteellisia terveyseroja tarkastelevien analyysien lisäksi tutkittiin myös absoluuttisia eroja terveydessä. Toimintakyvyssä, monisairastavuudessa ja itse arvioidussa terveydessä absoluuttiset erot noudattivat terveyden sosiaalista gradienttia molemmilla sosioekonomisen aseman osoittimilla tarkasteltuna miehillä ja naisilla. Erot eivät olleet kaikissa tapauksissa tilastollisesti merkitseviä mutta osoittivat, että terveys oli asteittain parempi mitä korkeampi sosioekonominen asema oli. Naisilla kaikilla terveyden osoittimilla selvää terveyden gradienttia ei kuitenkaan havaittu koulutuksen mukaan. Suhteellisia eroja mittaavissa analyyseissä vertailuryhmänä olivat korkeimman ammattiaseman tai koulutuksen omaavat. Korkeimmassa sosioekonomisessa asemassa olevilla oli parempi toimintakyky ja itse arvioitu terveys sekä harvemmin 2 tai useampia sairauksia kuin muilla ryhmillä. Poikkeuksena olivat naisten monisairastavuus ja miesten itse-arvioitu terveys ammattiaseman mukaan, sillä niissä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja. Matalamman koulutuksen ryhmillä oli suhteellisesti huonommat tasot kardiometabolisissa biomarkkereissa mutta eroja ei havaittu tulehduksellisissa biomarkkereissa. Kokonaiskuolleisuus ja kuolleisuus dementiaan olivat korkeampia matalammassa sosioekonomisessa asemassa olevilla kuin vertailuryhmillä. Sydän- ja verisuonitautikuolleisuudessa ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja ja yleisesti ottaen erot olivat pienempiä, kun koulutus oli sosioekonomisen aseman osoitin. Pitkäaikaishoidon kokonaiskäyttö oli melko samankaltaista kaikissa ammattiryhmissä. Korkeimmassa ammattiasemassa olevat olivat kuitenkin useammin yksityisesti tuotetussa pitkäaikaishoidon yksikössä kuin muut ammattiryhmät vuosina 2001, 2003 ja 2007 mutta eivät vuonna 2010. Tämä tutkimus osoittaa, että vanhoista vanhimmilla on sosioekonomiseen asemaan yhteydessä olevia terveyseroja. Terveyseroja havaittiin molemmilla sosioekonomisen aseman osoittimilla sekä miehillä että naisilla vaikka erojen voimakkuus vaihteli. Sosiaalisen eriarvoisuuden tuottamiin terveyseroihin vaikuttavat erilaiset elämäntilanteet läpi elämän. Hyvin vanhojen sosioekonomisten terveyserojen kaventamisen tulisi siksi kohdistua yleisesti sosiaalisen eriarvoisuuden vähentämiseen kaikenikäisillä. Koska sosioekonomisia terveyseroja on myös hyvin vanhoilla, sosiaali- ja terveyspalvelut tulisi järjestää siten, että kaikkien sosiaaliryhmien tarpeisiin pystytään vastaamaan.Socioeconomic health inequalities are a consistent finding worldwide. People with higher socioeconomic status (SES) are healthier and live longer than people with lower SES. Socioeconomic health inequalities are well established for the middle- aged and young old (40-75 years old) in developed countries. However, for the oldest old (85+ years old) research is scarce, and it is not clear whether inequalities exist in very old ages. The number of the oldest old has increased rapidly. Round-the-clock LTC use is higher for the oldest old than for the younger old due to an age-related health decline. Socioeconomic inequalities in LTC use have, however, not been studied among the oldest old. This study aimed to explore associations between SES and health in a Finnish population aged 90+. The study took advantage of two SES indicators, occupational class and education, and of several health indicators, including functioning, morbidity (multimorbidity), self-rated health (SRH), biomarkers (cardiometabolic and inflammatory), mortality (all-cause, dementia, and cardiovascular disease (CVD)), and LTC (total, publicly, and privately provided). The study used data from the Vitality 90+ Study, which includes population-based data targeting all 90 years and older inhabitants in the city of Tampere in Finland. A cross-sectional survey from the year 2010 (n=1,276, response rate 79%), four surveys combined from the years 2001, 2003, 2007, and 2010 (n=2,862, response rate 80%), and health-examination data from the year 2000 (n=262, response rate 61%) were used in the study. National register data on mortality and LTC use were linked with survey data. SES association with functioning, morbidity, SRH and with biomarkers was analyzed in a cross-sectional setting by using logistic and ordered regression methods of analysis. SES association with mortality and LTC use was analyzed during three years of follow-up by using survival analyses. In addition to relative analyses, absolute differences were assessed for several health outcomes. In terms of absolute inequalities, a social gradient was found in functioning, multimorbidity and SRH with both SES indicators for both genders, but not for women according to education level. The differences were not statistically significant in all cases but showed gradually better health for those with higher SES. In terms of relative inequalities, those with the highest occupational class or education had better health than other groups. The only exceptions where differences between occupational classes were not statistically significant were multimorbidity among women and SRH among men. People with lower education had a higher burden of cardiometabolic biomarkers than those who had the highest education level but there were no significant differences in inflammatory biomarkers. All-cause mortality and mortality from dementias were higher for those with lower SES in comparison with the reference groups. There were no statistically significant differences in CVD mortality and overall differences in mortality were milder when education was used as a SES indicator. LTC use in total was rather similar for all occupational classes. However, those with the highest occupational class were in privately provided LTC facilities more often in 2001, 2003, and 2007 but not in 2010 than the other occupational classes. In conclusion, this study suggests that socioeconomic health inequalities exist in the population aged 90+. Health inequalities were found with both socioeconomic status indicators for both genders, even though the magnitude of inequalities varied. Socially produced life circumstances affect health throughout the life span. Thus, policy implications to reduce health inequalities in old age should focus on reducing social inequality in the society in general. Social inequality in health, especially in old age, emphasizes the importance of organizing health and social care services so that people in all socioeconomic groups have access to services based on their needs