Joy as a Resurce of Vocational Growth in Nursing Studies

Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää substantiivinen teoria ilosta hoitotyön ammatin opiskelussa. Empiirisen aineiston avulla etsin vastauksia tutkimuskysymyksiin: 1) Mitkä ovat hoitotyön ammatin opiskelun iloa kuvaavat käsitteet? 2) Miten hoitotyön ammatin opiskelun iloa kuvaavat käsitteet ovat suhteessa toisiinsa? 3) Millainen hoitotyön ammatin opiskelun iloa kuvaava substantiivinen teoria muodostuu näiden käsitteiden ja niiden välisten suhteiden kautta? 4) Millaisia kokemuksia hoitotyön ammatin opiskelijoilla on ilosta opiskelussa? Saadun tiedon avulla voidaan kehittää hoitotyön ammatin opiskelua. Tutkimuksen lähestymistapa oli laadullinen. Aineistoa keräsin haastatteluilla, kyselyillä ja ryhmäkeskusteluilla yhteensä 262:lta hoitotyön ammatin opiskelijalta. Analyysimenetelmänä käytin grounded theory – menetelmää. Substantiivinen teoria muodostui viidestä kategoriasta ja ydinkategoriasta. Ensimmäiseksi kategoriaksi muodostui ”ilon tuntuminen hoitotyön ammatin opiskelussa”. Ilon tuntuminen kuvattiin hyvänä olona, onnellisuutena ja riemuna. Iloa koettaessa esille nousi myös reaktioita eri puolilla kehoa, hymyä, naurua, ääntelyä tai liikehtimistä. Iloa ja siihen liittyviä tekijöitä kuvattiin tuomalla esiin myös ilon dimension toisen ääripään, ilottomuuden kokemuksia. Toinen kategoria kuvasi ”ilon syttymistä hoitotyön ammatin opiskelussa”. Opiskelussa iloa tuovia, lisääviä ja sytyttäviä tekijöitä löytyi erityisesti ryhmästä ja yhteisestä toiminnasta syntyvästä yhteenkuulumisen tunteesta, mutta myös tekijöistä, jotka liittyivät varsinaiseen opiskelemiseen ja oppimiseen. Ilon kannalta opetus ja opettaja olivat keskeisellä sijalla, mutta monia iloisia hetkiä tuli myös erilaisissa tilanteissa ja opiskeluympäristöissä. Oppiminen sinänsä ja osaaminen toivat iloa, mutta erityisesti sitä saatiin myönteisestä palautteesta ja onnistumisesta. Kolmas kategoria kuvasi ”ilon sammumista hoitotyön ammatin opiskelussa”. Iloa vähentävinä ja sammuttavina tekijöinä tuotiin esille ongelmat ryhmässä ja vaikeudet opiskelussa. Ongelmia toivat erityisesti huono ryhmähenki, ihmissuhdeongelmat, jopa kilpailu ja yksinäisyys. Iloa vähensivät kaikenlaiset vaikeudet opiskelussa kuten kiire, ongelmat opetuksen organisoinnissa tai opiskelussa epäonnistuminen. Myös huono opetus tai opettaja saattoi sammuttaa iloa. Neljäs kategoria ”ilon merkityksen kokeminen” syntyi havainnosta, että ilolla on merkitystä hoitotyön ammatin opiskelussa. Ilo kevensi opiskelua, toi jaksamista ja rentoutta. Ilo opiskelussa liittyi myös stressin laukeamiseen, kun stressi ja kiire loppuivat ja voi rentoutua. Kun oli oikein iloinen, se tuntui kehossa energian lisääntymisenä, energisyytenä, piristymisenä, eloisuutena ja jaksamisena. Ilo toi luottamusta ja virtaa opiskeluun sekä loi yhteenkuuluvaisuutta, mikä kaikki auttoi oppimista. Se myös motivoi, toi mielekkyyttä ja positiivista asennetta opiskeluun sekä kohotti itsetuntoa. Hoitotyön ammatin opiskelun ilon viides kategoria ”ilojäljestä kasvaminen” kuvasi, millaiset hoitotyön ammatin opiskeluun liittyvät iloa tuovat tapahtumat kasvattivat ja jättivät jälkiä, jotka muistettiin. Tällaisia kasvattavia, iloa tuovia ja jälkiä jättäviä tapahtumia hoitotyön opiskelussa löytyi erityisesti ammatin harjoittelusta. Hoitotyön ammatin opiskelussa oli monia ammattiaineisiin liittyviä ilokokemuksia, ”ilohelmiä”, joita opiskelijat pitivät merkittävinä ja iloa tuovina. Usein jo pelkkä pääsy opiskelemaan toi iloa, mutta myös opiskeluaikana oikean ammatinvalinnan varmistuminen ja ammattiin valmistuminen toi iloa. Tutkimuksen ydinkategoriaksi muodostui ”ilo hoitotyön ammatin opiskelussa ammatillisen kasvun voimavarana”. Tällä tarkoitin sitä, että hoitotyön opiskelija koki opiskelun aikana kasvaneensa ihmisenä ja ammattiin ja että ilo oli hoitotyön ammatin opiskelussa ammatillisen kasvun tuki ja voimavara. Ydinkategoria nousi huomiosta, että ilolla ja iloa sytyttävillä asioilla oli merkitystä niin, että ilo motivoi, auttoi oppimista, lisäsi energiaa ja oli parhaimmillaan kasvattava voimavara. Kun opiskelija koki opiskelussaan ongelmia, niin iloa ei ollut ja silloin ne voivat estää tai hidastaa ammatillista ja ihmisenä kasvua. Mitä suurempi iloa tuova tekijä oli, sitä merkityksellisemmäksi ja kasvattavammaksi se koettiin. Kasvamisena opiskelijat kokivat, että he olivat saavuttaneet jotakin, kasvaneet ihmisenä ja ammattiin ja saaneet itsevarmuutta lisää. Iloa lisäävät tekijät toivat iloa ja ilo kertoi samalla niiden merkityksestä: oli tapahtunut jotain ihanaa ja iloista. Opiskelijat esittivät, että ilo oli ehdottomasti voimavara usein rankankin opiskelun keskellä, koska se auttoi elämässä jaksamista yleensä, toi lisää sisältöä, mielekkyyttä ja potkua elämään, vei elämässä eteenpäin, antoi voimia jaksaa eteenpäin sekä lisäsi tyytyväisyyttä ja luottamusta selviämiseen ja osaamiseen.The purpose of this study was to develop an empirically-based theory of joy in nursing studies. The aim of this study was to yield theoretical knowledge of joy and its significance during nursing studies, and hence increase the experience of joy in vocational studies and possibly in other areas of life. The study answered the following questions: 1) What are the concepts of joy in nursing studies? 2) How do the concepts of joy relate to each other in nursing studies? 3) What is the nature of the empirically-based theory developed through the relationships between the concepts? 4) What are the experiences of joy in nursing studies? The key concepts of the study are joy, nursing and vocational studies. Joy will be seen as a phenomenon, feeling and motive. The expression vocational studies used in this study refer to nursing studies where learning per se is important, alongside professional learning. The data of this qualitative research were collected in three phases: 1) 1994–1995, 2) 2006–2007 and 3) 2009 via interviews (three students), group discussions (three group discussions) and theme inquiries (249 students). The analysis was conducted by using a grounded theory method. The substantive theory consisted of five categories and the core category. The first category consisted of “joy as a feeling in nursing studies”. According to the results joy in nursing studies manifested itself as wellbeing, happiness and rejoicing. Physically joy affected the heart, breathing, eyes and throat and there in feeling of tingling and relation of stress. The opposite of joy was experienced as grief, disappointment, dullness and anger. The second category consisted of “the emergence of joy in nursing studies”. In nursing studies the student´s personal situation, teacher, teaching and the environment of studies affected the experience of joy. The group members, group spirit, discussions, journeys and studies together were also likely to generate joy. Positive feedback, learning and succeeding in studies, exams and clinical practice were very important. In professional studies joy motivated, enhanced coping and made studies easier. The student´s energy increased and the happy feeling made one laugh and smile. Joy could be felt as an inspiring condition of happiness. The third category described “joy extinguishing in nursing studies”. The opposite of joy was described as cheerlessness. Factors decreasing and extinguishing joy were for example problems in student group, difficulties in studying, problems in human relations, and even competition and loneliness. Also bad teaching or teachers, hurry and challenges in organizing studies can extinguish joy. The fourth category “experiencing the significance of joy” was formed of a discovery that joy has significance in nursing studies. Joy lightened the studies, and provided ways to cope. Students experienced joy when stress and hurry were relieved. When someone was very happy, he could feel it in his body. He/she had more energy and was able to study more. It motivated, enhanced the meaningful and positive attitude of studying, and raised self-esteem. The fifth category described “traces of joy”. Experiences that were memorable, educational and brought joy to students were for example performing clinical training both in the field and at school, and studying professional studies. Having been accepted to study nursing, the feeling of having chosen the right career, and finally the graduation were experienced as especially happy and meaningful events, or ‘pearls’ of joy. The above categories constituted the core category of the study: “Joy as a resource of professional growth in nursing studies”. During their studies, nursing students felt they had grown both professionally and as humans. Joy is a resource and it supports professional growth. Joy was a significant element in studies, for it motivated the students, facilitated learning, increased energy and was an educative resource