Aleksitymia ja krooninen kipu : Pitkäaikaiskipupotilaiden aleksitymia, masennus ja tunnelukot varhaisen kaltoinkohtelun ilmentäjinä

Krooninen kipu on monimutkainen biopsykososiaalinen ilmiö, joka aiheuttaa kärsimystä lukemattomille ihmisille ja kuormittaa merkittävästi terveydenhuoltoa. Aleksitymia tarkoittaa ongelmia tunteiden tunnistamisessa ja kuvailemisessa, ulkoisesti ohjautuvaa ajattelumallia ja rajoittunutta mielikuvitusta. Varhaiset haitalliset mallit ovat sisäistettyjä tulkinnallisia kaavoja, jotka ovat kehittyneet vasteena haitallisille lapsuuden kokemuksille. Masennus liittyy usein krooniseen kipuun mutta myös aleksitymiaan ja varhaisiin haitallisiin malleihin. Krooninen kipu, aleksitymia, varhaiset haitalliset mallit (tunnelukot) ja masennus ovat yhteydessä varhaisiin traumaattisiin kokemuksiin. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli tutkia aleksitymian, varhaisten haitallisten mallien ja masennuksen välisiä suhteita ja vaikutuksia kroonisilla kipupotilailla poikittaisessa ja pitkittäisessä tutkimusasetelmassa ja täten epäsuorasti arvioida lapsuudenaikaisten traumaattisten kokemusten vaikutusta krooniseen kipuun. Varhaisia haitallisia malleja ei ole tutkittu aleksitymisilla kroonisilla kipupotilailla ja pitkittäistutkimukset aleksitymiasta kroonisessa kivussa ovat harvinaisia. Tutkimukseen rekrytoitiin kuuden kipupoliklinikan peräkkäiset ensikävijät vuosina 2004–2005. Ensimmäinen seurantatutkimus kerättiin vuosi alkuperäisotoksen jälkeen ja toinen seurantatutkimus tehtiin kahdeksan vuotta ensimmäisen aineiston keruun jälkeen. Tutkimusmateriaali kerättiin lomaketutkimuksena. Potilaat vastasivat kyselylomakkeeseen, joka sisälsi strukturoidut kyselyt kivun voimakkuudesta, kivun aiheuttamasta haitasta, aleksitymiasta, depressiosta ja varhaisista haitallisista malleista. Seurantakyselyssä kartoitettiin myös saadut hoitointerventiot. Joka viides kipupotilas voitiin määritellä aleksitymiseksi. Aleksitymiset potilaat raportoivat enemmän kivun aiheuttamaa haittaa, kipua ja masennusta sekä alkutilanteessa että seurannoissa. Masennus toimi välittäjänä aleksitymian ja kivun aiheuttaman haitan välillä sekä poikittaisessa että pitkittäisessä asetelmassa. Aleksitymia ja masennus korreloivat merkittävästi useimpien varhaisten haitallisten mallien kanssa siten, että aleksitymisilla, masentuneilla potilailla oli korkeimmat arvot. Melkein kaikki aleksitymiset potilaat olivat masentuneita. Aleksitymian ja masennuksen välinen suhde pysyi korkeana ja jopa kasvoi koko seuranta-ajan. Kahdeksan vuoden seurannassa aleksitymia ja varhaiset haitalliset mallit osoittivat pysyvyyttä. Mikään hoitomenetelmistä ei osoittanut paremmuutta kivun voimakkuuden tai sen aiheuttaman haitan lieventymisessä. Huono hoitovaste oli yhteydessä perustason kivun voimakkuuteen ja kivun aiheuttamaan haittaan mutta myös aleksitymiaan ja masennukseen. Aleksitymiaan ja masennukseen liittyi myös suurempi opioidien kulutus. Seuranta-aikana kävi ilmi selkeä polarisaatio; ei-aleksitymiset toipuivat paremmin kuin aleksitymiset potilaat, joista suurin osa jäi masentuneeksi ja kipeäksi. Hoitovaste oli miehillä naisia huonompi. Tutkimus toi esille psykologisten tekijöiden merkittävän yhteyden kipusairauden kulkuun ja siitä toipumiseen. Aleksitymian, varhaisten haitallisten mallien ja masennuksen yhteisvaikutus näkyi hankalana ja hoidolle huonosti reagoivana kiputilana, joka todennäköisesti heijasteli kipuoireiden peittämää emotionaalista dysregulaatiota ja psykosomaattisia ongelmia sekä niiden lisäksi lapsuuden haitallisia kokemuksia yhteisenä altistavana taustatekijänä. Aleksitymiaan, masennukseen ja varhaisiin haitallisiin malleihin liittyvät hankalat toimintamallit ylläpitävät ja pahentavat kipuongelmia. Opioidien käyttö aleksitymian ja masennuksen yhteydessä voi olla merkki psyykkisistä ongelmista ja lääkkeiden käytöstä turruttamaan emotionaalista pahoinvointia. Aleksitymian, masennuksen ja varhaisten haitallisten mallien tutkiminen kroonisilla kipupotilailla auttaa tunnistamaan ne potilaat, joilla on huono ennuste. Tällöin kullekin kipupotilaalle voidaan valita biopsykososiaalisen tilanteen mukaisia, yksilöllisesti suunniteltuja hoitokeinoja.Chronic pain is a complex biopsychosocial phenomenon with numerous sufferers causing a significant burden on the health care system. Alexithymia is a manifestation of problems in identifying and describing feelings, externally oriented thinking style and restricted imaginative ability. Early Maladaptive Schemas (EMSs) describe internal patterns which have developed in response to adverse childhood experiences. Depression frequently co-occurs with chronic pain, but also with alexithymia and EMSs. Chronic pain, alexithymia, EMSs and depression have been found to be associated with early maltreatment. The aims of the present study were to explore the relations and effects of alexithymia, EMSs and depression in a sample of chronic pain patients using cross-sectional and longitudinal study designs and thus indirectly to estimate the influence of childhood adversities on chronic pain. EMSs have not been studied among alexithymic chronic pain patients and longitudinal studies on alexithymia and chronic pain are rare. The study participants were consecutive first-visit chronic pain patients recruited in 2004-2005 from six Finnish pain clinics. The first follow-up data was collected one year after the first visit to the pain clinic and the second follow-up was done eight years after baseline. The data was based on self-report questionnaires containing pain and psychological variables measuring pain intensity, pain disability, alexithymia, depressiveness and EMSs. The follow-up questionnaires were supplemented by questions assessing treatment interventions. At baseline one fifth of chronic pain patients were defined as alexithymic. The alexithymic group reported more pain disability, pain intensity and depressiveness at baseline and at both follow-ups. Depressiveness mediated the effect of alexithymia on pain disability in cross-sectional and longitudinal settings. Alexithymia and depressiveness correlated significantly with most EMSs and alexithymic, depressive patients scored highest on EMSs. Almost all alexithymic patients were depressive and the association between alexithymia and depression remained strong and actually increased during follow-up. Both alexithymia and EMSs showed stability during the eight-year follow-up period. None of the treatment interventions proved superior in achieving better outcome regarding pain intensity and pain disability. Poorer outcome was related to higher pain intensity and pain disability at baseline, but also to alexithymia and depressiveness. Additionally, alexithymia and depressiveness were associated with higher consumption of opioids. The patients showed a clear polarization: nonalexithymic patients recovered better than alexithymic patients who mainly remained depressive with disturbing pain. Men tended to have a less favourable outcome than women. The study results highlighted the importance of psychological factors in the course and outcome of chronic pain. Co-existence of severe and treatment resistant pain situation with alexithymia, EMSs and depression may suggest emotional dysregulation and psychosomatic problems that are masked by pain symptoms. Furthermore, their co-occurrence probably reflects early adversities as initial predisposing factors. Maladaptive coping styles related to alexithymia, depression and EMSs maintain and exacerbate pain problems. Opioid therapy associated with alexithymia and depression may be a sign of mental problems and unrecognized emotional malaise treated with narcotics. Assessment of alexithymia, depression and EMSs among chronic pain patients helps to identify those pain patients with poor prognosis. Pain patients therefore need individually tailored treatment options according to their overall biopsychosocial situation