Elintapaohjauksen vaikutukset verenkiertoelimistön ja aineenvaihdunnan riskitekijöihin : Ylipainoisilla ammattikuljettajilla ja naisilla, joilla oli raskauden aikana kohonnut raskausdiabeteksen riski

Verenkiertoelimistön ja aineenvaihdunnan sairauksien riskitekijät, kuten kohonnut verenpaine, veren rasva-aineenvaihdunnan häiriöt ja insuliini-resistenssi altistavat valtimonkovettumataudille ja tyypin 2 diabetekselle. Metabolinen oireyhtymä (MBO) tarkoittaa näiden riskitekijöiden kasautumista samalle henkilölle. Raskausdiabetes on raskauden aikana todettu glukoosiaineenvaihdunnan häiriö, joka altistaa synnytyksen jälkeen mm. tyypin 2 diabetekselle ja MBO:lle. Ruokavaliomuutoksiin ja liikunnan lisäämiseen keskittyneissä elintapaohjaustutkimuksissa on saatu lupaavia tuloksia verenkiertoelimistön ja aineenvaihdunnan sairauksien riskitekijöiden ehkäisyssä ja hoidossa. Elintapamuutokset voivat korjata riskitekijöitä sekä itsenäisesti että laihtumisen kautta. Väitöskirjassa selvitettiin elintapaohjauksen vaikutusta verenkiertoelimistön ja aineenvaihdunnan riskitekijöihin kahdessa ryhmässä: vyötärölihavilla kaukoliikenteen ammattikuljettajilla ja naisilla, joilla oli raskauden aikana kohonnut raskausdiabeteksen riski. Tutkimus perustuu kahteen satunnaistettuun elintapaohjaustutkimukseen: Metrimies (Ammattikuljettajien laihdutuksen vaikutus työvireyteen) ja NELLI (Neuvonta, elintavat ja liikunta neuvolassa). Väitöskirjan tavoitteena oli tutkia 1) kuljettajilla vuoden mittaisen elintapaohjauksen vaikutusta elintapoihin ja 2) verenkiertoelimistön ja aineenvaihdunnan sairauksien riskitekijöihin, sekä 3) selvittää äitiysneuvoloissa toteutetun, tehostetun elintapaohjauksen vaikutusta MBO:n ilmenemiseen yhden ja seitsemän vuoden kuluttua synnytyksestä, sekä 4) selvittää alkuraskauden riskitekijöitä, jotka ovat yhteydessä MBO:hon vuoden ja seitsemän vuoden kuluttua naisilla, joilla oli raskauden alussa todettu suurentunut raskausdiabeteksen riski. Metrimies-hankkeeseen osallistui 113 kaukoliikenteen mieskuljettajaa. Tutkimukseen valittiin 30–62-vuotiaita miehiä, joiden vyötärönympärys oli vähintään 100 cm. Elintapaohjausryhmä (N=55) sai yksilöllistä ohjausta ruokavaliosta ja liikunnasta 12 kuukauden ajan. Ohjaus koostui kuudesta kuukausittaisesta tapaamisesta ja seitsemästä puhelinkontaktista ravitsemus-asiantuntijan kanssa. Toinen vuosi oli seurantavuosi elintapaohjausryhmälle, kun taas vertailuryhmä (N=58) sai kolmen kuukauden ohjauksen. Mittaukset tehtiin tutkimuksen alussa ja 12 ja 24 kk:n kuluttua. Mittauksiin kuuluivat mm. verinäytteet, kehon koostumus ja elintapakyselyitä. NELLI-hanke on ryvässatunnaistettu kontrolloitu tutkimus, joka toteutettiin 14:ssa Pirkanmaan kunnan äitiysneuvolassa. Tutkimukseen hyväksyttiin naiset, joilla oli raskauden alussa kohonnut raskausdiabeteksen riski (N=442). Koeneuvoloissa (246 naista) terveydenhoitajat toteuttivat tehostettua liikunta- ja ravintoneuvontaa neljällä tapaamiskerralla raskauden aikana. Vertailukuntien neuvoloissa (196 naista) jatkettiin aiempia neuvontakäytäntöjä. Mittaukset tehtiin kahdesti raskauden aikana (raskausviikot 8–12 ja 26–28) sekä vuosi ja seitsemän vuotta synnytyksen jälkeen. MBO:n ilmeneminen selvitettiin vuoden ja seitsemän vuoden kuluttua synnytyksestä. Tähän vaiheeseen kutsuttiin koe- ja vertailuryhmän lisäksi naisia, jotka eivät olleet täyttäneet satunnaistetun tutkimuksen sisäänottokriteerejä (todettiin varhainen raskausdiabetes ja terveet). Metrimieshankkeessa 47 (85 %) elintapaohjausryhmään kuuluneista ja 48 (83 %) vertailuryhmään kuuluneista kuljettajista osallistui mittauksiin 12 kuukautta tutkimuksen alusta. Suurin osa (76 %) elintapaohjausryhmään kuuluneista kuljettajista osallistui jokaiselle tarjotulle 13 ohjauskerralle. Keskimäärin elintapaohjausta saaneet kuljettajat laihtuivat neljä kiloa ja heidän vyötärönympäryksensä pieneni viisi senttiä vertailuryhmään verrattuna. Kuljettajat paransivat ravintotottumuksiaan ja lisäsivät liikuntaa. Verenkiertoelimistön ja aineenvaihdunnan sairauksien riski pieneni. Vuoden ja seitsemän vuoden kuluttua synnytyksestä MBO:n esiintyvyydessä ei ollut eroa koe- ja vertailuryhmän välillä. Seurantamittauksiin osallistui 24 % ja 37 % alkumittauksissa käyneistä naisista. Varhaisraskaudessa todettu raskausdiabetes sekä raskautta edeltänyt ylipaino olivat yhteydessä MBO:hon vuosi ja seitsemän vuotta synnytyksen jälkeen. Hyvä osallistuminen ja toteutuneet elintapamuutokset viittaavat siihen, että elintapaohjaus, jossa on yhdistetty tapaamisia ja puhelinkontakteja, soveltuu ylipainoisille kaukoliikenteen kuljettajille. Ammattikuljettajille tulisi turvata pääsy työterveyshuoltoon, jossa on valmiuksia tarjota elintapaohjausta. Raskauden aikainen elintapaohjaus ei vähentänyt MBO:n ilmaantumista vuosi ja seitsemän vuotta synnytyksen jälkeen. Raskaus saattaa olla liian lyhyt aika pysyvien elintapamuutosten aikaansaamiseksi. Raskausdiabetesta sairastaneiden ja lihavien naisten seurantaa ja elintapaohjausta on tärkeää jatkaa synnytyksen jälkeen. Yhteistyötä äitiys- ja lastenneuvoloiden, terveyskeskusten ja työterveyshuollon välillä tulisi lisätä hoidon jatkuvuuden varmistamiseksi.Cardiometabolic risk factors include hypertension, dyslipidemias and insulin resistance, which predispose to atherosclerosis and type 2 diabetes (T2DM). Metabolic syndrome (MetS) is a cluster of these risk factors. Gestational diabetes (GDM) is a disorder in glucose metabolism diagnosed during pregnancy, predisposing to an increased risk for developing T2DM and MetS later in life. Lifestyle counselling interventions on diet and physical activity (PA) have yielded promising results in managing cardiometabolic risk factors. Lifestyle changes may reduce the risk both independently and via weight reduction. In the present dissertation the effects of lifestyle counselling on cardiometabolic risk factors were studied among two target groups: abdominally obese long-distance professional drivers and postpartum women, who in early pregnancy were at increased risk for GDM. The dissertation is based on two randomized lifestyle counselling trials, the Professional Driver Study (Effects of Weight Reduction on Sleep and Alertness in Long-distance Truck and Bus Drivers) and the GDM Prevention Study (Counselling, Lifestyle and Physical Activity in Maternity Care). The objectives were to study 1) effects of a 12-month lifestyle counselling programme on 1) on lifestyle and 2) on cardiometabolic risk factors in overweight professional drivers, and to study 3) the effects of intensified lifestyle counselling in maternity care on MetS at one and seven years postpartum, and 4) to assess early pregnancy risk factors associated with MetS at one and seven years postpartum among women at increased risk for GDM at early pregnancy. One hundred and thirteen long-distance male drivers participated in the randomized Professional Driver Study. Inclusion criteria were being a 30 to 62-year-old male with waist circumference >100 cm. The lifestyle counselling group (LIFE, N=55) was offered individual dietary and PA counselling over a period of 12 months. The counselling programme consisted of six face-to-face sessions monthly and seven phone contacts with a nutritionist. The second year was a follow-up for the LIFE, while the reference group (REF, N=58) received a three-month counselling during the second year. The assessments took place at 0, 12 and 24 months, and included body composition, blood samples and questionnaires on lifestyle habits. The GDM Prevention Study was a cluster randomized trial conducted in 14 maternity clinics in Finland for women with risk factors for gestational diabetes (N=442). In the counselling clinics (246 women), the public health nurses delivered intensified PA and dietary counselling at four antenatal consultations. Public health nurses in the usual care clinics (196 women) continued their usual counselling methods. Assessments, including body composition and blood samples, took place twice during pregnancy (at 8-12 and 26-28 weeks), and one and seven years postpartum. Prevalence of MetS was determined one and seven years postpartum, and in addition to the counselling and usual care groups, women with early GDM diagnosis and healthy women who did not meet the inclusion criteria of the study were included in the analyses. In the Professional Driver Study, 47 (85%) men in the LIFE and 48 (83%) men in the REF participated in the 12-month assessments. Most of the drivers (76%) in the LIFE participated in all 13 counselling sessions offered. The drivers improved their diet and increased PA. On average, their weight was reduced by about four kilograms and waist circumference by five centimetres. In addition, cardiometabolic risk factors diminished. In the GDM Prevention Study, intensified counselling during pregnancy was not associated with the occurrence of metabolic syndrome one and seven years postpartum. Of the women who participated in the baseline assessments, 24% and 37% participated in the follow-up assessments at one and seven years. Early pregnancy GDM and pre-pregnancy overweight were associated with MetS at one and seven years postpartum. High compliance and improved lifestyle patterns suggest that lifestyle counselling combining face-to-face and phone contacts is appropriate for overweight long-distance drivers. Drivers should be assured of access to occupational health care with trained nurses to give lifestyle counselling. Lifestyle counselling in maternity care was not effective in preventing MetS one and seven years postpartum. Pregnancy may be too short a time to achieve such permanent lifestyle changes. Women with GDM and overweight women should be screened and counselled for cardiometabolic risk factors after delivery. Continuity of care should be ensured postpartum, and more co-operation between maternity care, well-child care, health centres and occupational health care is needed