Onko ilmaisussa osallisuuden tuntua : neljäsluokkalaisten kokemuksia draamasta ja osallisuutta tukevista tekijöistä draamajaksolla

Tämän laadullisen tapaustutkimuksen tarkoituksena on selvittää draaman työtavan potentiaalia oppilaiden osallisuuden tukemisessa oppilaiden näkökulmasta. Tutkimuksen kohteena ovat erään länsi-uusimaalaisen alakoulun neljännen luokan oppilaiden kanssa toteutettu draamajakso ja sen myötä syntyneet oppilaiden kokemukset. Draamajaksolla draaman työtapaa hyödynnettiin ennalta määritellyn ilmiön mukaisten sisältöjen oppimisen tukena. Draamajakso toteutettiin neljän viikon mittaisena marras-joulukuussa 2016. Jakso koostui kahdeksasta draamatunnista, joiden pituus oli 60-90 minuuttia. Jakson suunnitteluun ja toteutukseen osallistuivat tutkija-draamaopettaja sekä tutkimusluokan 12 oppilasta. Jakson jälkeen tehtiin kolme ryhmähaastattelua, jossa oppilaat (N=12) pääsivät kertomaan kokemuksistaan draamasta ja draamajaksolla ilmenneestä osallisuudesta. Tarve oppilaiden osallisuuden tukemiseen nousee Yhdistyneiden Kansakuntien Lapsen oikeuksien sopimuksesta (YK 1991) sekä perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista (OPH 2014). Tässä tutkimuksessa osallisuus ymmärretään yhtäältä subjektiivisena ja kokemuksen tasolla. Toisaalta osallisuus käsitetään ulkoapäin mahdollistettavana ilmiönä. Osallisuuden kokemus rakentuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa yksilön ja yhteisön välillä. Se ilmenee kiinnittymisenä ympäröivään yhteisöön, ryhmään tai yhteiskuntaan, ja sitä kautta yhteenkuuluvuuden tunteen syntymisenä. Kokemukset omasta merkityksestä osana yhteisöä ja tunteet kuulumisesta luovat ihmisen hyvinvoinnille perustaa. Tutkimuksen näkökulmaksi on rajattu draamakasvatuksen mahdollisuudet osallisuuden tukemisessa. Kasvatuksellisen draaman työtapa perustuu yhteisöllisyydelle ja dialogisuudelle. Draamatoiminnassa oppija saa olla aktiivinen toimija ja draaman omistaja. Ryhmähaastattelujen kautta saatu aineisto analysoitiin hyödyntämällä teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmää. Analyysiprosessi ei tukeutunut ennalta määrättyyn teoriaan tai malliin. Teoriaohjaavuutta analyysissä edusti tutkijan aiempi teoreettinen tietämys tutkittavista ilmiöistä sekä luokkien löyhä kiinnittyminen ilmiöitä vastaaviin käsitteisiin. Analysoinnin tuloksena saatiin tutkimuskysymyksiä vastaavat mallit siitä, millaisena oppilaat näkevät draaman työtavan ja siitä, millaisia osallisuutta tukevia tekijöitä draamajaksolla ilmeni oppilaiden kokemusten mukaan. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että draaman mahdollisuudet oppilaiden osallisuuden tukemisessa ovat moninaiset. Draaman työtapa tukee osallisuutta erityisesti yhteisöllisen ja vapaan luonteensa ansiosta. Draamajaksolla kaikki toiminta tapahtui ryhmässä, ja tämän ansiosta draaman työtapa loi mahdollisuuksia yhteisöön kiinnittymiseen, oman ryhmän koheesion vahvistamiseen ja sosiaalisten taitojen kehittämiseen. Draamaopettajan oppilaille antamat mahdollisuudet vaikuttaa jakson sisältöihin, työtapoihin ja draamatuntien sisäisiin päätöksiin koettiin osallisuutta tukevina. Osallisuuden kokemuksen kannalta olennaista oli yksilön oma toiminta, kuten vaikutusmahdollisuuksiin tarttuminen ja yhteisen edun ymmärtäminen omia intressejä merkityksellisemmäksi draamatoiminnassa