Funktionaalinen analyysi Yhdysvaltain vuoden 2016 presidentinvaaliväittelyistä

Tämä pro gradu -tutkielmani tarkastelee vuoden 2016 Yhdysvaltain presidenttiehdokkaiden kampanjadiskursseja televisioitujen vaaliväittelyiden kontekstissa. Analyysin aineistona toimivat kolmen syksyllä 2016 ehdokkaiden välillä järjestetyn vaaliväittelyn kirjalliset jäljennökset. Tutkielma hyödyntää William L. Benoitin funktionaalista teoriaa analysoidessaan vuoden 2016 presidenttiehdokkaiden, Hillary Clintonin sekä Donald Trumpin, väittelyiden aikaisia puheenvuoroja. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, minkälaisiksi ehdokkaiden kampanjadiskurssit vaaliväittelyiden aikaisten puheenvuorojen perusteella muotoutuvat. Lisäksi huomiota kiinnitetään siihen, millaisia puheen funktioita ehdokkaiden puheesta on mahdollista tunnistaa, ja kuinka ehdokkaat hyödyntävät näitä funktioita pyrkiessään vakuuttaa amerikkalaiset äänestäjät. Funktionaalinen teoria ymmärtää presidenttiehdokkaiden diskurssin instrumentaalisen, ja teorian mukaan diskurssilla pyritään ensisijaisesti vaikuttamaan äänestäjien käsityksiin ehdokkaista ja siten vaikuttamaan myös vaalien lopputulokseen. Kumpikin ehdokas pyrkii omalla diskurssillaan maksimoimaan kannatuksensa. Tähän ehdokkaat pyrkivät hyödyntäen erilaisia puheen funktioita, joita funktionaalisen teorian mukaan voidaan tunnistaa kolme: ylistykset, hyökkäykset sekä puolustukset. Lisäksi teoria jakaa ilmaisut asia- ja henkilöperustaisiin puheenvuoroihin. Näitä kategorioita hyödynnetään myös tässä tutkielmassa. Analyysin perusteella ehdokkaiden kampanjadiskursseista muodostuu hyvin erilaiset. Donald Trumpin puheenvuorot lukeutuvat suurimmilta osin hyökkäyksiin, joissa hän kritisoi muun muassa presidentti Obaman hallintoa sekä Hillary Clintonin ehdokkuutta. Omia poliittisia tavoitteitaan kuvaavissa, ylistävissä puheenvuoroissa hän esiintyy puolestaan tavallisten amerikkalaisten etuja ajavana ehdokkaana. Suurin osa Trumpin puheenvuoroista on luokiteltavissa asiaperustaisten puheenvuorojen kategoriaan. Sisällöltään Trumpin puheesta on tunnistettavissa populistisia piirteitä. Hillary Clinton nojaa puolestaan retoriikassaan voimakkaasti omaan kokemukseensa Yhdysvaltain virkamiehenä sekä poliittiseen osaamiseensa. Clintonin puheesta muodostuu lisäksi arvoperustaista, sillä hän korostaa useaan otteeseen amerikkalaisten arvojen merkitystä. Hän myös nostaa esille itse tärkeinä pitämiään arvoja. Poliittisilta tavoitteiltaan ja suunnitelmiltaan Clinton näyttäytyy jatkumona presidentti Obaman kausille, siinä missä Trump pyrkii esiintymään täysin vastakkaisena vaihtoehtona Obaman hallinnolle