Alakohtainen vuorovaikutus järjestyksenvalvojan koulutuksessa ja työssä

Tutkimuksen tarkoituksena on pyrkiä määrittelemään järjestyksenvalvojan työssä tarvittavaa viestintäosaamista sekä tutkia, kuinka hyvin tämänhetkisestä järjestyksenvalvojan peruskoulutuksesta saadaan työssä tarvittavia viestinnällisiä valmiuksia. Työn tavoitteena on tuottaa tietoa, jonka avulla järjestyksenvalvojan koulutusta voitaisiin kehittää edelleen. Tutkimuksen tavoitteeseen pääsemiseksi tutkittiin sekä tarjolla olevaa koulutusta että työn tämänhetkisiä vaatimuksia. Koulutuksia tarkasteltiin peruskursseja valtakunnallisesti määrittävän peruskoulutusmateriaalin pohjalta tekstin analyysilla. Peruskoulutusmateriaali on sisäasiainministeriön vuonna 2009 hyväksymä koulutusmateriaalipaketti, johon peruskoulutuksen tulee aina pohjata. Järjestyksenvalvojan työnkuvan ja siihen kuuluvien työtehtävien selvittämiseksi tarkasteltiin järjestyksenvalvojista annetussa laissa (533/1999) määriteltyjä järjestyksenvalvojan tehtäviä, minkä lisäksi työhön kerättiin haastatteluaineisto Helsingin liikelaitoksen, Palmian, operatiivisen järjestyksenvalvonnan työntekijöitä haastattelemalla (N8). Haastattelut toteutettiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla, kesällä 2014, ja haastatteluaineistoa analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä ja loogisia päätelmiä tekemällä. Haastatteluissa selvitettiin lisäksi järjestyksenvalvojien kokemuksia tarjotuista koulutuksista. Kasvokkaisissa haastatteluissa kootun mielipiteen lisäksi käytettävissä oli Palmian ja Helsingin kaupunkiliikenteen keräämä kirjallinen palauteaineisto koskien heidän tarjoamiaan lisäkoulutuksia turvallisuushenkilöstölle. Konkreettisen harjoittelun kautta ja reflektoinnin avulla tapahtuva oman osaamisen tiedostaminen ja kehittäminen lisäisivät työntekijöiden varmuutta, turvallisuutta toimialueella ja näin myös tunnetta turvallisesta ympäristöstä. Tutkimuksen perusteella järjestyksenvalvojan työ on oletettua moninaisempi ja erittäin vuorovaikutteinen työ, jossa työn tekemiseksi tarvitaan laaja-alaista viestinnällistä kompetenssia. Kurssimateriaalissa tähän vastaa vain osittain. Työn tekeminen koetaan opittavan varsinaisen koulutuksen ulkopuolella, mutta mainitut oppimiskontekstit viittaavat ammatillisen viestintäpedagogiikan opetukseen soveltuviksi havaittuihin, jolloin pedagogista ohjausta ja opetusta voitaisiin tuoda tai kohdistaa sinne, mistä sitä koetaan jo saatavan