Svenska på finska : hur använder svensklärare svenska och finska?

Kielten oppitunnit saattavat olla ainoat mahdollisuudet, jolloin oppilas kuulee ja käyttää opittavaa kieltä eli kohdekieltä. Siksi on tärkeää, että opettaja pystyy maksimoimaan oppilaan altistumisen kohdekielelle ja luomaan tilanteita, joissa oppilas kommunikoi kohdekielellä. Perehdyn tutkimuksessani lukion ruotsinopettajien oppitunnilla puhuman ruotsin määrään. Tavoitteenani on selvittää, missä tilanteissa opettajat puhuvat tunnilla ruotsia ja suomea. Huomion kohteena on erityisesti kieliopin opetus. Lisäksi selvitän, miten opettajat kokevat oman kielitaitonsa ja vaikuttaako se opetukseen. Tutkimuksen taustana esittelen tutkimuksia kohdekielen käytöstä suhteessa äidinkieleen kieltenopetuksessa ja CLIL-opetuksessa. Tutkimuksen viitekehyksenä käytän didaktisen kolmion mallia. Tutkimukseni koostuu kuudesta opettajahaastattelusta. Haastatteluilla selvitän, miten opettajat kokevat oman kielitaitonsa ja opettajan roolin kielimallina. Lisäksi selvitän, kuinka tärkeäksi he kokevat altistumisen kohdekielelle, kumpaa kieltä he käyttävät kieliopin opetuksessa ja kokevatko he, että ylioppilaskirjoitukset hallitsevat heidän opetustaan. Tutkielmassani pyrin yhdistämään haastattelujen tulokset didaktisen kolmion malliin. Tutkimus osoittaa, että opettajat kokevat altistumisen kohdekielelle tärkeäksi. He suhtautuvat myös pääsääntöisesti myönteisesti kieliopin opetukseen kohdekielellä, mutta kokevat, että opiskelijoiden taidot ja motivaatio eivät silloin riittäisi opetuksen seuraamiseen. Opettajat korostavat kielen merkitystä kommunikaation välineenä, mutta toteavat, että ylioppilaskirjoitukset pakottavat keskittymään enemmän kielioppiin, jolloin altistuminen ruotsin kielelle jää vähäiseksi