Alle kouluikäisten lasten seksuaalisen toiminnan salliminen ja siihen puuttuminen vanhempien järkeilemänä

Suhtautumisessa lapsen seksuaalisuuteen voi tunnistaa kaksi ajankohtaista, osin toistensa kanssa kilpailevaa näkökulma: suojelun ja toimijuuden näkökulmat. Suojelun näkökulmassa lapsen sisäisinä ominaisuuksina nähdään viattomuus ja haavoittuvuus. Aikuisen tehtävä on suojella lapsen seksuaalisuutta liian varhaisilta ja vääränlaisilta vaikutteilta. Erityisesti pedofilialta suojeleminen on 2000-luvun lasten suojelun keskeinen tehtävä. Uudemmassa, toimijuuden näkökulmassa lapsi nähdään aktiivisena toimijana, jolla on oikeus ilmaista mielipiteensä itseään koskevissa asioissa. Lapsi on myös seksuaalinen kansalainen, mikä tarkoittaa, että lapsella on oikeus saada tietoa seksuaalisuudesta ja oikeus itsemääräämiseen. Lapsen seksuaalisoikeuksien toteutuminen on yhteiskunnallinen tehtävä ja tavoite. Lapsen suojelu tapahtuu antamalla lapselle tietoja ja taitoja hallita omaa seksuaalisuuttaan ja käyttää itsemääräämistään seksuaalisuuden alueella. Tämän tutkimuksen tavoite on selvittää, miten vanhemmat järkeilevät 0-6-vuotiaiden seksuaalisen toiminnan sallimista ja siihen puuttumista. Tutkimuskysymykseni ovat 1) millaisten diskurssien kautta vanhemmat järkeilevät lapsen seksuaaliseen toimintaan puuttumista ja sen sallimista sekä 2) miten vanhemman ja lapsen positiot diskursseissa rakentuvat? Aineistoni on Väestöliiton Laseke-tutkimushakkeessa 0-6-vuotiaiden lasten vanhemmilta kerätty kyselyaineisto. Tutkimusmenetelmäni on diskurssianalyysi, joka mahdollistaa merkityskokonaisuuksien rakentumisen kielen avulla. Diskurssit ovat aikakausisidonnaisia selontekoja, joilla tehdään ymmärrettäväksi kulttuurisia ihanteita. Löysin aineistostani viisi diskurssia, joiden kautta vanhempien järkeily tapahtuu. Diskurssit vahvimmasta heikoimpaan ovat 1) luonnollisuuden varjelemisen, 2) normaalistamisen, 3) suojelun, 4) yksityisyyden ja 5) itsemääräämisen tukemisen diskurssi. Neljä ensimmäistä diskurssia mukailevat lapsen suojelun näkökulmaa: lapsen seksuaalisuus määrittyy kehittymässä olevaksi seksuaalisuudeksi, joka on hauras ja herkkä. Lapsen seksuaalinen toiminta on aikuisten kasvatustoimenpiteiden kohteena ja lapsen seksuaalista toimintaa rajoitetaan yksityisyysnormien mukaan. Itsemääräämisen tukemisen diskurssi on yhtäläinen toimijuuden näkökulman kanssa. Lapsen seksuaalisuus nähdään ensisijaisesti lapsen oikeuksien ja lapsen itsemääräämisen kautta. Lapsen itsemäärääminen omasta seksuaalisuudestaan ylittää vanhemman oikeuden puuttua lapsen toimintaan. Itsemääräämisen tukemisen diskurssiin kuuluvat myös turvataitojen opettaminen lapselle. Taitojen avulla lapsi pystyy harjoittamaan omia seksuaalioikeuksiaan. Lapsen seksuaalisen kansalaisuuden toteutumisen edistämiseksi lasten seksuaalisuutta pitäisi käsitteellistää omana, kompleksisena kokonaisuutenaan, eikä antaa sille merkityksiä aikuisseksuaalisuudesta käsin. Lapsen toimintakulttuurille ominaista on leikillisyys, toiminnallisuus ja huumori. Vastustaminen ja auktoriteetin kyseenalaistaminen lapsella on tärkeä toimijuuden ilmaus. Tärkeää onkin pohtia, miten lasten kanssa toimiessa voidaan paremmin huomioida lasten tapa tarkastella asioita. Lapsen seksuaalisuuden alueella se tarkoittaa seksuaalisuuden monimuotoisuuden hyväksymistä ja sen tunnustamista, että emme tarkkaan tunne lapsen seksuaalisuutta, mutta voimme olla avoimia sille, mitä tulee esiin