Onko perustulon aika tullut? Tamperelaisten kuntavaaliehdokkaiden näkemyksiä perustulosta

Tutkin pro gradu -tutkielmassani tamperelaisten kuntavaaliehdokkaiden suhtautumista perustuloon ja heidän näkemyksiään sen mahdollisista vaikutuksista nykyiseen sosiaaliturvajärjestelmään ja suomalaiseen hyvinvointivaltioon. Tutkimuskysymykseni ovat 1. millaisia haasteita suomalainen hyvinvointivaltio on kohtaamassa, 2. mihin hyvinvointivaltion ongelmiin perustulo voisi olla ratkaisu ja 3. millaisia vaikutuksia perustulolla nähdään yhteiskuntaan olevan ja voisiko perustulo korvata nykyisen sosiaaliturvajärjestelmän tulevaisuudessa. Perustulo on vuoden 2017 tammikuussa alkaneen kokeilun myötä noussut keskustelun aiheeksi niin julkisten tiedotusvälineiden kuin poliittisten päätöksentekijöidenkin keskuudessa, ja itse kokeilu on herättänyt paljon kiinnostusta myös muualla maailmassa. Kuntavaalit ovat puolestaan ensimmäiset perustulokokeilun aloittamisen jälkeen käydyt valtakunnalliset vaalit, joissa kaupunkien ja kuntien valtuustoihin valitaan toisaalta kokeneita poliitikkoja, mutta myös tavallisia kuntalaisia, minkä vuoksi suhtautumista perustuloon on kiinnostavaa kysyä juuri kuntavaaliehdokkailta. Tutkielman tausta- ja teoriaosuudessa tarkastellaan perustulokäsitteen määritelmää ja esitellään perustuloon liitettävät ulottuvuudet, jotka perustuvat Jürgen De Wispelaeren (2016) näkemyksiin. Tutkielmassa tarkastellaan myös muita perustuloon rinnastettavia malleja sekä perustulokeskustelun historiaa Suomessa erityisesti puolueiden näkemysten kannalta. Tutkimuskysymyksissä teoreettisena lähtökohtana toimii perustulon ohella käsitys hyvinvointivaltiosta. Hyvinvointivaltioon liittyviä piirteitä tarkastellaan Gøsta Esping-Andersenin esittämien klassisten hyvinvointivaltioregiimien pohjalta sekä pohditaan suomalaiseen hyvinvointivaltioon kohdistuvia tulevaisuuden haasteita ja muutoksia sekä sitä, mihin haasteisiin perustulon käyttöönotolla voitaisiin vastata. Tutkimuksen kohteena oleviin tamperelaisiin kuntavaaliehdokkaisiin liittyen tarkastellaan myös kuntavaaleja ja sitä, millaisia tehtäviä tulevaisuuden kunnilla on ja millaisia vaikutuksia perustulolla voisi kuntien tehtäväkenttään olla. Tutkielma koostuu kahdesta aineistosta, joista toinen on kvantitatiivinen kyselytutkimus tamperelaisille kuntavaaliehdokkaille. Kyselytutkimus toimii tutkielmassa yleiskuvaa luovana, kartoittavana ja mielipiteiden jakaumaa kuvailevana aineistona, mikä mahdollistaa myös puolueiden välisen vertailun. Kvantitatiivisen aineiston analyysissa on hyödynnetty kuvailevia tilastomenetelmiä, kuten muuttujien jakaumien ja frekvenssien tarkastelua sekä ristiintaulukointia. Pääasiallisena tutkimusaineistona toimivat kvalitatiiviset teemahaastattelut, joihin haastateltiin kymmentä tamperelaista kuntavaaliehdokasta kuudesta eri puolueesta. Haastattelut mahdollistavat aiheen syvällisemmän tarkastelun ja tarkempien arvioiden esittämisen esimerkiksi perustulomalleihin liittyvistä eroista. Teemahaastatteluissa käytettiin puolistrukturoitua haastattelurunkoa, joka perustui viiteen eri teemaan. Haastatteluaineiston analyysissa sovellettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia, jossa hyödynnettiin luokittelua ja kategorisointia haastatteluteemoihin pohjautuen. Kahden eri tutkimusmenetelmän yhdistäminen eli triangulaatio lisäsi tutkimuksen validiteettia ja osoitti aineistojen välisen yhtäläisyyden. Tutkielman molemmat aineistot osoittavat, että tamperelaiset kuntavaaliehdokkaat ovat pitkälti perustulon kannalla ja kokevat nykyisen sosiaaliturvajärjestelmän keskeisiksi ongelmiksi liiallisen byrokratian sekä järjestelmän monimutkaisuuden. Työmarkkinoiden rakenteelliset muutokset sekä työn tarpeen väheneminen tulevaisuudessa muun muassa digitalisaation seurauksena nähtiin merkittävänä haasteena suomalaiselle hyvinvointivaltiolle. Myös työttömyys, lisääntyvä polarisaatio ja turvallisuuteen liittyvät kysymykset nähtiin yhteiskunnan tasapainoa tulevaisuudessa horjuttavina tekijöinä. Perustulon nähtiin olevan ratkaisu erityisesti työmarkkinoilla tapahtuviin muutoksiin, joiden seurauksena työvoiman tarve saattaa tulevaisuudessa vähentyä, jolloin toimeentulo on turvattava myös niille, jotka eivät saa riittävää toimeentuloa palkkatyöstä. Perustulon katsottiin myös vastaavan nykyisen sosiaaliturvajärjestelmin ongelmiin yksinkertaistamalla erilaisten tukien viidakkoa ja sitä kautta vähentävän järjestelmään sisältyvää byrokratiaa. Perustulon ajateltiin myös kannustavan työntekoon ja yrittäjäksi ryhtymiseen sekä poistavan jo syntyneitä kannustinloukkuja, kun lyhytaikaisenkin työn vastaanottaminen olisi kannattavaa eikä välittömästi vähentäisi tai poistaisi saatuja tulonsiirtoja. Myös kausi- ja sesonkityöntekijöiden, opiskelijoiden, eläkkeelle jäävien sekä esimerkiksi perhevapailta palaavien katsottiin hyötyvän perustulosta työn ja vapaa-ajan yhteensovittamisen tai työelämään siirtymisen näkökulmasta. Kaikki haastateltavat ja lähes 80 prosenttia kyselytutkimukseen vastanneista olivat sitä mieltä, että Suomessa tulisi ottaa käyttöön perustuloon pohjautuva sosiaaliturvajärjestelmän malli. Eroja löytyi kuitenkin siitä, millaista mallia vastaajat kannattivat. Erityisesti suhtautuminen vastikkeellisuuteen jakoi mielipiteitä, ja erotti myös eri puolueita toisistaan. Vasemmistopuolueissa katsottiin varsinkin perustulon olevan vastikkeeton etuus, kun taas oikeistopuolueiden keskuudessa kannatettiin jonkinasteista vastikkeellista elementtiä myös suhteessa perustuloon. Eroja oli myös siinä, minkä suuruinen perustulo olisi ja maksettaisiinko sitä kaikille iästä riippumatta. Varsinkin haastattelut osoittivat, että perustulojärjestelmän käyttöönottoa pidettiin mahdollisena ja toivottavana, mutta todennäköisyys sille, että perustulo tulisi Suomessa käyttöön, nähtiin vielä hatarana. Esteeksi perustulojärjestelmälle nähtiin erityisesti puoluepoliittisten näkemysten ristiriidat. Tulevaisuuden haasteet nähtiin hyvinvointivaltion ylläpitämistä uhkaaviksi, ja nykyisen sosiaaliturvajärjestelmän uudistaminen nähtiin välttämättömäksi. Perustulo nousi yhdeksi ratkaisuksi molempiin edellä mainittuihin