Ikääntyneiden potilaiden kotiutuminen sairaalan päivystyspoliklinikalta potilaiden ja läheisten kokemana

Tutkielman tarkoituksena oli kuvata ikääntyneiden potilaiden kotiutumiskokemuksia sairaalan päivystyspoliklinikalta potilaiden ja läheisten kuvaamana. Tutkielma oli kvalitatiivinen, ja se analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysimenetelmällä. Aineisto koostui Tampereen yliopiston terveystieteiden yksikössä 2014-2015 tehdystä poikkileikkaustutkimuksesta. Siinä tutkittiin potilaiden henkilökunnalta saaman kotiutumisohjauksen ja kotiutumisvalmiuden välistä yhteyttä yli 75-vuotiaiden potilaiden ja heidän läheistensä kokemana kahdella päivystyspoliklinikalla päivystysolosuhteissa Suomessa. Kyselylomake sisälsi avoimia kysymyksiä sekä potilaille että heidän läheisilleen. Näitä kysymyksiä käytettiin tässä tutkielmassa. Avoimiin kysymyksiin vastasi yhteensä 78 henkilöä, heistä potilaita oli 43 ja läheisiä 35. Ikääntyneet potilaat ja heidän läheisensä tarvitsivat lisää tietoa, saatu tieto oli riittämätöntä. He eivät saaneet päivystyspoliklinikalta kotona selviytymistä tukevia tietoja, kuten kirjallisia ohjeita ja jatkohoito-ohjeita. Potilaat ja läheiset olivat epätietoisia siitä, mitä pitää kysyä ennen kotiutumista. Heillä oli tarve saada tietää lisää potilaan tilanteesta, lääkityksistä ja siitä, mitä pitää tehdä oireiden uusiutuessa. Kotiutumisen sujuvuus oli vaihtelevaa. Kotiutuminen ei sujunut potilaiden tai läheisten toivomalla tavalla ja toive sairaalahoidosta ei toteutunut. Potilaat ja läheiset olivat epävarmoja kotiutumispäätöksen oikeellisuudesta. Kotiutuminen saattoi viivästyä henkilökunnasta johtuvista syistä. Toisaalta kotiutuminen oli miellyttävää. Kotiutumistilanne oli ongelmatonta ja tieto oli riittävää kotiutumisvaiheessa. Jatkohoidosta huolehtiminen oli hyvää. Potilaiden ja läheisten huomioon ottamisessa oli vaikeuksia. Potilaiden ja läheisten kohtaaminen yksilöinä oli puutteellista. Henkilökunta ei ottanut yhteyttä läheisiin ennen kotiuttamista. Päivystyspoliklinikan ulkopuoliset henkilöt, kuten lapset ja taksinkuljettajat auttoivat potilaita. Henkilökunnan ja potilaiden sekä läheisten välinen vuorovaikutus oli negatiivista. Potilaiden ja läheisten käytännön tarpeita sivuutettiin. Konkreettista apua ei tarjottu, apuvälineiden saanti oli puutteellista ja henkilökunta tarjosi liian vähän apua kotiutumisen jälkeiseen selviytymiseen. Ikääntyneet potilaat ja heidän läheisensä tarvitsevat lisää tietoa kotiutumistilanteessa kotona selviytymiseen. Tietoa tarvitaan kirjallisena. Ikääntyneillä potilailla ja heidän läheisillään on oikeus tulla kohdelluiksi kohteliaasti ja heidät tulee ottaa huomioon paremmin kotiuttamistilanteessa. Kotiapua ja muita kunnallisia palveluita sekä apuvälineitä tarvitaan usein, joten niiden tarve tulee kartoittaa jo kotiutumistilanteessa. Tiedon antamiseen tulee kiinnittää enemmän huomiota. ABSTRACT Experiences of patients and their loved ones about discharging from hospital´s emergency department The purpose of this study was to describe patient´s experiences of discharge from hospital´s emergency department described by patients and their loved ones. The method of the study was qualitative and it was analyzed using inductive content analysis. Data consisted of cross-sectional study made in Nursing Sciences, in the University of Tampere in 2014-2015, where the association between discharge education and discharge readiness among older patients and their loved ones in an emergency department setting in two emergency departments in Finland was examined. The questionnaire included open-ended questions for the patients and their loved ones which was used in this study. 78 persons answered to open-ended questions, 43 patients and 35 loved ones. Older patients and their loved ones needed more information. The information they got was insufficient. They didn´ t get information that support them to cope at home, such as written information and follow-up care instructions. Patients and their loved ones were unsure of what to ask before discharge. They had a need to know more about patients situation, medication and what they should do if the symptoms recurrenced. There was variability in fluency of discharge. It didn´t fluent the way patient or their loved ones hoped and the wish to be admitted in hospital didn´t come true. Patients and their loved ones were unsure of validity of decision of discharge. Discharging could delay due to nursing staff. On the other hand discharging was pleasant. There were no problems in discharge situation and information was sufficient at the time of discharge. Staff taking care of the follow-up care was good. It was difficult to take into account patients and their loved ones. To encounter patients and their loved ones as individuals was inadequate. Staff didn´t contact loved ones before discharge. Outsiders like children and taxi drivers helped patients. Interaction between staff and patients or their loved ones was inconsistent. Practical needs of patients and their loved ones were ignored. Concrete help wasn´t offered, there was lack of information about equipment needed at home and staff offered too little help to cope at home after discharge. Older patients and their loved ones need more information during discharge to cope at home. They need written information. Older patients and their loved ones have a right to be treated politely and they have to be taken into account better during discharge. Domestic help, social services and equipment needed at home are often needed. That is why the need of those should be surveyd already in the discharge situation. It is important to pay more attention to information giving