Kansallisen identiteetin merkitys osana 2000-luvun urheilupoliittista diskurssia Isossa-Britanniassa, Suomessa ja Venäjällä

Tutkielmassa selvitetään sitä, millainen on kansallisen identiteetin merkitys osana 2000-luvun urheilupoliittista diskurssia. Lisäksi selvitetään nationalismin merkitystä osana 2000-luvun urheilupoliittista diskurssia. Tutkielman aineistona ovat huippu-urheilun strategia-asiakirjat, joista on valittu tarkasteltavaksi viimeisin julkaistu strategia-asiakirja Isosta-Britanniasta, Suomesta ja Venäjältä. Aineistoa lähestytään diskurssianalyysin keinoin. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostavat kansallisen identiteetin ja nationalismin käsitteet. Urheilu, erityisesti huippu-urheilu, on perinteisesti urheilun ja politiikan suhdetta koskevassa tutkimuksessa mielletty käyttökelpoiseksi kansallisen identiteetin rakennusvälineeksi. Urheilunationalismilla on useissa valtioissa pitkät perinteet. Nationalismin merkitys ja tulevaisuus globalisoituvassa maailmassa on kuitenkin aiemman nationalismitutkimuksen perusteella vielä epäselvä. Tutkielmassa selviää, että kansallisen identiteetin tärkein merkitys osana 2000-luvun urheilupoliittista diskurssia on yksilöiden identifioituminen osaksi kansakuntaa. 2000-luvun urheilunationalismiksi voidaankin kutsua urheilun avulla tapahtuvaa kansalaisten yhteenkuuluvuuden tunteen vahvistamista. Kansalaisten yhteenkuuluvuuden tunne vahvistuu urheilun avulla niin valtion huippu-urheilun kansainvälisillä kilpakentillä menestymisestä seuraavan mielihyvän kuin kansalaisten liikuntakulttuurinkin avulla. 2000-luvun urheilupoliittinen diskurssi voidaan jaotella kahteen pienempään osadiskurssiin. Näistä osadiskursseista kansanterveysdiskurssi nousee 2000-luvun valtioiden urheilupoliittisessa puhunnassa esiin huippu-urheiludiskurssia hallitsevampana osana. Venäjän 2000-luvun urheilupoliittisessa diskurssissa kansallisvaltion identiteetillä on korostunut merkitys verrattuna Suomeen ja Isoon-Britanniaan. Suomen ja Ison-Britannian urheilupoliittisessa diskurssissa kansallisen identiteetin keskeinen merkitys on yksilöiden identifioituminen kansakuntaan. Kansallisvaltion identiteetin rakennus ei nouse Suomen ja Ison-Britannian urheilupoliittisesta diskurssista esille merkitykselliseksi koettuna urheilupoliittisena tavoitteena. Tutkielman perusteella tehdyistä päätelmistä keskeisin on, että valtion urheilupoliittisen diskurssin painopisteitä määrittävät ennen kaikkea valtiolle ajankohtaiset yhteiskunnalliset haasteet. Venäjän 2000-luvun urheilupoliittisessa diskurssissa kansallisvaltion identiteetti on korostuneessa asemassa, sillä Venäjä on kärsinyt Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen identiteettikriisistä. Vastaavasti Ison-Britannian valtion identiteettipoliittinen ongelma on ollut iso-britannialaisen identiteetin merkityksen väheneminen kansalaisten keskuudessa