Pääomasijoitustoiminta verotuksessa - tutkimus pääomasijoitustoiminnan harjoittamisen vero-oikeudellisesta luonnehdinnasta

Pääomasijoittaminen on sijoitusten tekemistä kehitysmahdollisuuksiltaan hyviin julkisesti noteeraamattomiin yrityksiin. Pääomasijoittaja ei ole pysyvä omistaja, vaan pääomasijoittaja pyrkii irtautuman yrityksestä sovitun suunnitelman mukaisesti. Suomen verolainsäädännössä pääomasijoitustoimintaa harjoittavilla yhtiöllä on erityisasema verotuksessa. Pääomasijoitustoimintaa harjoittavat yhtiöt rajataan tiettyjen säännösten ulkopuolelle. Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (24.6.1968/360) 6 §:n ja 6 b §:n mukaan pääomasijoitustoimintaa harjoittava yhtiö ei voi luovuttaa käyttöomaisuuteen kuuluvia osakkeitaan verovapaasti. Vastaavasti näiden osakkeiden luovuttamisesta syntyvä tappio on lain 51 d §:n mukaan pääomasijoitustoimintaa harjoittavalle yhtiölle vähennyskelpoinen. Käyttöomaisuudella tarkoitetaan elinkeinossa pysyvään käyttöön tarkoitettuja hyödykkeitä. Pääomasijoitustoimintaa ei määritellä verolainsäädännössä. Tutkimuksen kohteena on yksittäiseen lainsäädännökseen sisältyvän oikeudellisen normin vero-oikeudellinen tulkinta. Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 §:ään kirjatussa säännöksessä muun kuin pääomasijoitustoimintaa harjoittavan yhtiön käyttöomaisuusosakkeiden luovuttamisen verovapaudesta säädetään lain 6 b §:ssä ja vastaavasti näiden osakkeiden luovutustappiosta 51 d §:ssä. Tutkimuksen kohteena on siten pääomasijoitustoimintaa koskeva viittaussäännös, joka voidaan muotoilla lyhyesti pääomasijoitustoimintaa harjoittava yhtiö. Normin sisällöstä johtuen tutkimuksessa on kyse pääomasijoitustoiminnan ja -toimialan vero-oikeudellisesta luonnehdinnasta. Tutkimus on menetelmiltään oikeusdogmaattinen ja oikeustaloustieteellinen. Pääomasijoitustoimintaa käsitellään sen oikeustieteellisen määritelmän, joka tukeutuu säännöksen oikeuslähdeopilliseen tulkintaan ja siitä annettuun ratkaisukäytäntöön ja sen taloudellisen määritelmän, joka vastaa pääomasijoitustoimintaa rahoitusmarkkinoilla, näkökulmista. Tutkimus yhdistää oikeustieteellisen ja taloudellisen analyysin yksittäisestä toimialasta. Tutkimus käsittelee aihetta lainsäädännön, lainvalmisteluaineiston, ratkaisukäytännön ja oikeuskirjallisuuden pohjalta. Keskeisenä lähdeaineistona on käytetty viimeaikaista korkeimman hallinto-oikeuden ja alueellisten hallinto-oikeuksien oikeuskäytäntöä. Tutkimus osoittaa, että toimialan kaavamaisten tunnusmerkkien laatiminen ja soveltaminen ratkaisukäytännössä johtaa vero-oikeudellisen ratkaisun ja tosiseikaston väliseen ristiriitaan erityisen dynaamisella toimialalla. Laintulkinnan tulee tulevaisuudessa perustua kokonaisarviointiin toiminnan tosiasiallisen luonteesta, eikä lain tasoiselle määritelmälle ole verotuksen ennustettavuus ja oikeusvarmuus huomioon otettuna ole tarvetta