Verkko-opetuksen menetelmät ja mahdollisuudet johdon laskentatoimessa

Tutkielman tarkoituksena oli tutkia verkko-opetuksen mahdollisuuksia ja menetelmiä johdon laskentatoimen opetuksessa. Pyrkimyksenä oli kartoittaa johdon laskentatoimen opetukseen sopivia tehtävätyyppejä, joilla vastataan johdon laskentatoimen roolin muutokseen liittyviin osaamistarpeisiin sekä opetuksen resurssikäytön nykyaikaistamistarpeeseen. Tutkimus toteutettiin case-tutkimuksena Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulussa. Tutkielman empiirisessä osuudessa suunniteltiin ja toteutettiin KATLAA11 Johdon laskentatoimen perusteet verkkokurssina, jonka aikana testattiin erilaisia tehtävätyyppejä sekä arviointimenetelmiä. Verkkokurssit ja oppimisalustan käyttö tukevat yleensä konstruktivistista oppimiskäsitystä, jossa uutta tietoa rakennetaan aktiivisesti (Keränen & Penttinen 2007, 139). Konstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaan yksityiskohtien hallinta ja muistaminen irrallisina asioina ei ole tärkeää, vaan oleellista on ymmärtää ja hahmottaa, mihin tieto- ja taitorakenteeseen yksityiskohdat kuuluvat (Rauste-von Wright ym. 2003, 165). Johdon laskentatoimen asiantuntijan työssä käsiterakenteiden hahmottaminen on erittäin tärkeää, koska liiketoiminnan muutostilanteissa vaaditaan kykyä ymmärtää päätöksentekijän tietotarpeita, taitoa erottaa olennainen suurista tietomassoista sekä kykyä hahmottaa laajoja asiakokonaisuuksia. Verkkokurssin tehtävätyypeistä opiskelijat pitivät faktuaalista tietoa lisääviä tehtäviä selvästi hyödyllisimpinä. Vapaavalintaisuutta sisältäneet tai omaa pohdintaa vaativat tehtävät koettiin vähemmän hyödyllisiksi, vaikka opettajanäkökulmasta näissä tehtävissä havaittiin opiskelijoiden metakognitiivisten taitojen kehittyminen. Vastaavasti opiskelijat suosivat opettajakeskeistä tai koneellista arviointia, vaikka konstruktivistisessa oppimisprosessissa korostetaan metakognitiivisten taitojen kehittymistä tukevaa itsearviointia, jota myös pidetään keskeisenä elinikäisessä oppimisessa ja asiantuntijuuden kehittymisessä (Brown ym. 1997; 35, 173). Tietoisuus arvioinnin kriteereistä ohjaa voimakkaasti oppimistoimintaa (Rauste-von Wright ym. 2003, 179). Sosiaalisen vertailun teorian mukaan yksilöt vertaavat itseään objektiiviseen tietoon (esim suorituskykymittarit) aina, kun se on mahdollista (Birnberg, Luft & Shields 2006, 122). Opiskelijoiden palaute verkkokurssin itse- ja vertaisarvioinneissa käytetystä arviointimatriisista tukee näitä ajatuksia. Opiskelijoiden mukaan arviointimatriisin kriteerit helpottivat arviointeja ja vertaisarviointi arviointimatriisilla antoi luotettavampia tuloksia kuin vapaa palaute. Lisäksi arvioitiin, että arviointikriteerien antaminen etukäteen parantaa oppimistuloksia sekä arvosanoja. Ajasta ja paikasta riippumattomat kurssitoteutukset lisäävät joustavuutta, mutta toisaalta verkko-opiskelu edellyttää opiskelijalta itseohjautuvuutta sekä valmiutta ottaa päävastuu omasta oppimisestaan (esim. Löfström & Nevgi 2009, 300). Kun tähän yhdistetään koulutuksen yleiset tavoitteet, johdon laskentatoimen asiantuntijoiden osaamistarpeiden muutos sekä erillisryhmien koulutustarpeet, voidaan todeta, että kurssitoteutusten joustavuutta tulisi lisätä hallitusti - riittävää ohjausta unohtamatta. Eri viestintämuotojen ja toimintamallien (esim. videoitavat luennot, monipuoliset verkkotehtävät ja virtuaaliset keskusteluryhmät) integraationa toteutettu sulautuvan opiskelun malli antaisi mahdollisuuden joustavaan ja oppimislähtöiseen opiskeluun sekä mahdollistaisi kurssien jatkokehittämisen yhteiskunnan ja työelämän vaatimusten muuttuessa, opetussuunnitelman vaihtuessa sekä digitaalisten oppimisympäristöjen ja työkalujen kehittyessä