Ammatillisten opettajien ja työpaikkaohjaajien kokemukset, näkemykset ja kehittämisehdotukset työssäoppimisjaksosta ja sen ohjaamisesta

Tutkimuksen tarkoituksena oli saada selville, millaisia kokemuksia, näkemyksiä ja kehittämisehdotuksia ammatillisilla opettajilla ja työpaikkaohjaajilla on työssäoppimisjaksosta ja sen ohjaamisesta. Tutkimuksessa saatiin tietoa teemahaastattelulla, johon osallistui kuusi ammatillista opettajaa ja kuusi työpaikkaohjaajaa. Osallistujat olivat matkailun, ravitsemuksen ja talouden; tekniikan ja liikenteen sekä liiketalouden ja hallinnon alalta Tampereen seudun ammattiopistosta. Tutkimuksen tarkoituksena oli saada kokemusperäistä tietoa eri osapuolten arkisesta työstä. Lisäksi tarkoituksena on antaa suuntaviivoja toimijoiden välisen yhteistyön edistämiselle. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena käyttäen aineistonkeruumenetelmänä teemahaastattelua. Koska tavoitteena oli kehittää toimintaa, tutkimuksessa oli toimintatutkimuksellinen ote. Tutkimuskysymyksinä olivat 1. Millainen suhtautuminen ja millaiset kokemukset kahdella keskeisellä osapuolella on työssäoppimisjaksojen toteuttamiseen? 2. Millaisia kehittämisehdotuksia ja odotuksia työssäoppimisesta oppilaitosten sekä työpaikkojen edustajilla on? Haastattelut analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä, jonka avulla aineisto teemoiteltiin ja tyypiteltiin osiin. Tutkimustuloksiksi saatiin, että työpaikkaohjaajilla on motivaatiota ja kiinnostusta työssäoppimista kohtaan. Työssäoppiminen koetaan tärkeäksi jaksoksi nuorelle, vaikka näkemykset siitä ovatkin erilaisia. Työpaikkaohjaajan rooli näyttäytyy sekä kasvattajana, joka tukee nuorta ammattilaiseksi kasvussa että prosessinhaltijana, joka noudattaa työssäoppimista laadittujen ohjeiden mukaan. Opiskelijat eivät näyttäydy aineiston valossa taakkana vaan heille halutaan antaa aikaa, jota ei kaikissa olosuhteissa ole riittävästi. Opettajat näkevät myös roolinsa kaksijakoisesti. Toiset toimivat koordinaattoreina, jotka varmistavat prosessinkulkua ja pitävät yhteyttä työpaikoille ja opiskelijaan. Toiset puolestaan näkevät roolinsa enemmän kasvattajana, joka valmentaa ja on tärkeä tuki opiskelijalle koko jakson ajan. Yhteistä opettajien puheille oli esimiehen tuen tarve verkostojen laajentamiseen ja työpaikkojen löytämiseen. Tutkittavien odotukset työssäoppimisen kehittämistä kohtaan olivat moninaiset ja ne kohdistuivat kaikkiin työssäoppimisprosessissa osallisina oleviin toimijoihin. Keskeisimmät odotukset liittyvät opiskelijoiden työelämätaitoihin, työpaikkaohjaajien arviointi- ja ohjaamistaitoihin, opettajien aikapulaan, liialliseen byrokratiaan ja työelämävalmennukseen. Eniten paine kehittämisestä kohdistui oppilaitokselle, jonka tulisi kehittää uudenlaisia tapoja organisoida työssäoppimisjaksoja sekä toimia enemmän tiedottavassa ja verkostoituvassa roolissa elinkeinoelämän kanssa. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että yhteistyö on toimivaa, mutta siitä on löydettävissä tämän tutkimuksen valossa jännitteitä, kuten oppilaitoksen ja työpaikan tavoitteiden erilaisuus ja arvioinnin käytänteet. Myös ajan ja opiskelijan työelämätaitojen puute voi aiheuttaa jännitteitä yhteistyölle. Lisäksi tarvitaan enemmän tietoa työssäoppimisesta sekä sen tavoitteista ja sisällöstä yhteistyön varmistamiseksi