Kotimaisen näytelmän kultakausi? Suomalaisen nykynäytelmän nousun taustaa ja tarkastelua

Pro gradun aiheena on suomalaisen näytelmän kultakaudeksi nimetty ajanjakso, joka ajoittuu 2000-luvun alkuvuosista nykyhetkeen. Tutkielma erittelee, mitä kultakausi käytännössä edellyttäisi ja arvioi näiden tekijöiden kautta, onko perusteltua puhua poikkeuksellisesta menestyksestä. Tutkimus tarkastelee lisäksi, mitkä muutokset ovat kotimaisen näytelmän mahdollisen määrällisen nousun taustalla ja mistä puhe kultakaudesta on syntynyt. Tutkimuksen lähtökohtana on ensin selvittää kotimaisen näytelmän määrällinen menestys Teatterin Tiedotuskeskuksen kokoamien tilastojen pohjalta. Tarkastelu käsittelee ajanjaksoa 1980-luvun puolivälistä nykypäivään. Näytelmien esitysmäärien, kantaesitysten määrän, myytyjen lippujen ja suosituimpien näytelmien kautta arvioidaan, voidaanko tilastollisesti puhua merkittävästä positiivisesta muutoksesta kotimaisen näytelmän kannalta. Tilastollisen analyysin jatkoksi erillään erilaisia menestyksen osa-alueita, joiden pohjalta tarkastellaan kotimaisen näytelmän tilannetta. Suomalaisen näytelmän kannalta tällaisia tärkeitä osa-alueita ovat esimerkiksi näytelmien laatu, näytelmäkirjailijoiden asema, määrälliseen kasvuun mahdollisesti vaikuttaneet lieve-ilmiöt ja kotimaisen näytelmän arvostus. Pohjana tarkastelulle toimivat asiantuntijahaastattelut ja julkaisut. Haastateltaviin kuuluivat teatterintutkija Riitta Pohjola-Skarp, näytelmäkirjailija ja Teatterikorkeakoulun lehtori Maria Kilpi, näytelmäkirjailija ja ohjaaja Pasi Lampela, Tampereen Työväen Teatterin dramaturgi Seija Holma, Näytelmäkulman dramaturgi Jussi Suvanto ja Teatterin Tiedotuskeskuksen johtaja Hanna Helavuori. Tilastollisen tarkastelun perusteella selviää, että kotimaisten esitysten osuus teattereiden ohjelmistosta on noussut noin kymmenen prosenttiyksikköä 1990-luvun alun tasosta. Myös kantaesitykset ovat lisääntyneet. Kaikkiaan tilastot eivät yksiselitteisesti osoita kotimaisen näytelmän suurta menestystä, mutta antavat kuitenkin pohjaa jatkotarkastelulle. Eri osa-alueiden tutkiminen osoittaa, että kotimaisten näytelmien määrällinen nousu johtuu monesta eri tekijästä. Teattereiden vaikea taloudellinen tilanne ja kulttuurinen ilmapiiri ovat saattaneet myötävaikuttaa kotimaisten näytelmien määrän kasvuun. Kotimaiselle näytelmälle ja ylipäänsä taiteella voi nähdä olleen tarvetta muuttuneen suomalaisuuden kuvaajana ja rakentajana. Toisaalta vahva koulutus ja näytelmäkirjailijoiden oma päämäärätietoisuus ovat myös edesauttaneet näytelmien tilannetta. Näytelmien laatu näyttäytyy ennen kaikkea laajana, joskin tekijöiden asema ja näytelmien työstämisprosessit vaatisivat parannusta. Lisäksi teattereiden talouskeskeinen ajattelu saattaa aiheuttaa näytelmien yhdenmukaistumista. Kaiken kaikkiaan kotimaisen näytelmän jonkinlainen nousukausi vaikuttaa todelliselta, mutta erityisesti talouden takia myös huolenaiheita on useita. Kultakausi on kuitenkin vahva ilmaus, joka saattaa peittää alleen joitakin merkittäviä kysymyksiä