Yritykset lastensuojelupalveluiden tuottajina - analyysi palveluesityksistä

Tutkimus käsittelee kaupallisia yrityksiä lastensuojelupalveluiden tuottajina. Tutkimus on retorinen diskurssianalyysi siitä, miten yritykset esittelevät ja perustelevat toimintaansa ja asemoivat itseään suhteessa muihin palveluntuottajiin. Tutkimuksessa vastataan kysymykseen siitä, millaisia palveluita yritykset tuottavat kunnallisen lastensuojelun palveluvalikkoon ja miten yritykset kuvaavat palveluitaan. Kiinnostuksen kohtaana on aineistolähtöisesti myös laajemmin se, millaista retoriikkaa yritykset sivuillaan tuottavat. Tutkimuksen aineistona ovat yritysten omat palveluesitykset, eli Patentti- ja rekisterihallituksen ja verohallinnon ylläpitämästä Yritys- ja yhteisötietojärjestelmä YTJ:stä hakusanalla "lastensuojelu" löytyneiden kaupallisten yritysten internetsivut. Lastensuojelupalveluita tarjoavien yritysten palveluvalikoima on hyvin laaja. Palvelut jakautuvat kohderyhmän perusteella lastensuojelun avohuollon asiakkaille kohdistettuihin palveluihin, lastensuojelun sijaishuollon asiakkaille kohdistettuihin palveluihin sekä lastensuojelun ammattilaisille suunnattuihin palveluihin. Yleisiä palvelunimikkeitä ovat esimerkiksi perhetyö, ammatilliset tukihenkilöt, laitosasuminen, perhekodit sekä konsultaatiot, työnohjaus, erilaiset selvitykset, arviot ja työparius sosiaalityöntekijälle. Yritykset käyttivät retorisina keinoina erityisesti tarpeen luomista palvelulle asiakkaan tarpeiden kautta. Yritykset eivät tuoneet esille kaupallisia intressejään tai omaa kokoaan vaan oikeuttivat toimintaansa esimerkiksi kyvyllään pitää heikossa asemassa olevan asiakkaan puolta ja vastata tämän tarpeisiin. Muita retorisia keinoja olivat itse-valtuutus omaa asiantuntemusta ja laatua painottaen sekä vastapuolen heikentäminen luomalla kuvaa julkisen sektorin resurssivajeesta ja kyvyttömyydestä vastata sille asetettuihin tehtäviin. Yritykset toivat oman henkilökuntansa esille painottaen sekä asiantuntemusta että "maalaisjärkeä". Juridisesti yksityiset sosiaalipalveluiden tuottajat ovat julkisen vallan luvan ja valvonnan alaisia. Julkisen sektorin resurssipulan ja oman asiantuntemuksensa painotuksen kautta yritysten retoriikasta nousee esille asiantuntemuksen suunnan vaihtuminen yrityksen myydessä asiantuntemustaan julkiselle sektorille. Yritysten tuottama todellisuus lastensuojelun tarpeista liittyi monilta osin asiantuntemuksen ja lisäresurssien tarpeeseen. Ilmiö liittyy mediassa esillä olleeseen näkemykseen julkisen sektorin haasteista vastata sille säädettyihin tehtäviin. Omaa toimijuuttaan yritykset toivat esille painottaen asiantuntemustaan, laatuaan ja kykyään vastata asiakkaan tarpeisiin