Saksa, Ranska ja EU:n Venäjä-pakotteet : Suurten jäsenmaiden ulko- ja turvallisuuspolitiikan eurooppalaistuminen EU:n Venäjä-suhteen muutoksessa

Heinäkuussa 2014 Euroopan unioni asetti talouspakotteita Venäjälle painostaakseen Venäjää implementoimaan Misnkin rauhansopimusten kohtia Ukrainan kriisin ratkaisemiseksi. Tämä tutkimus tarkastelee teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmällä Saksan ja Ranskan ulko- ja turvallisuuspolitiikan eurooppalaistumista EU:n Venäjä-pakotteissa. Tutkimuksessa selvitetään ovatko Saksa ja Ranska määrittäneet EU:n Venäjä-politiikkaa talouspakotteita asetettaessa vai omaksuivatko ne jotakin yhteiseurooppalaisesta linjasta omaan politiikkaansa. Analyysi tarkastelee ovatko Saksa ja Ranska jäsentäneet politiikkaansa uudella tavalla EU:n kehyksissä ja onko tätä havaittavissa erityisesti energia- ja kauppapolitiikassa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys, ulkopolitiikan eurooppalaistuminen, tarkastelee jäsenmaiden keskinäisiä ja jäsenmaiden ja EU-instituutioiden keskinäisriippuvuuksia EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan moninaisessa toimijakentässä. Teoria keskittyy kansallisten intressien heijastamiseen yhteisessä EU-politiikassa, EU-jäsenyyden vaikutuksiin jäsenmaiden sopeutuessa EU:n yhteiseen politiikkaan ja jäsenmaiden kansallisten positioiden harmonisoitumiseen. Myös suurten jäsenmaiden Saksan ja Ranskan kansalliset politiikat eurooppalaistuvat monella eri tasolla pitkällä aikavälillä. EU:n Venäjä-politiikassa eurooppalaistumista ei juurikaan ole aikaisemmin ilmennyt ja yhteisen politiikan sijaan on puhuttu jaetusta politiikasta. Tutkimuksessa todettiin molempien tutkittavien maiden kansallisen politiikan eurooppalaistuneen EU:n Venäjä-suhteen muutoksessa. Saksan politiikan eurooppalaistumisen päämääräinen suunta on ollut Berliinistä Brysseliin. Saksa on johtanut EU:n Venäjä-politiikkaa osallistumalla kriisin välittämiseen ja toimimalla aktiivisesti pakotteiden puolesta. Sen kansallisessa Venäjä-politiikassa on havaittavissa myös uudenlaisia eurooppalaisia piirteitä. Ranska osallistui Saksan tavoin kriisin välittämiseen ja pystyi näin eurooppalaistaaman oman ulko- ja turvallisuuspolitiikkansa prioriteettejä EU-tasolle. Ranskan politiikan eurooppalaistumisen pääsuunta on kuitenkin ollut yhteiseen politiikkaan sopeutuminen Venäjälle suunnattujen Mistral-sotalaivojen kaupan peruuntuessa, Pariisin omaksuessa uusia yhteiseurooppalaisen politiikan piirteitä kansalliseen politiikkaansa ja sen talousintressien kärsiessä EU-pakotteiden myötä. Tämän tutkimuksen analyysin ja aikaisemman kirjallisuuden perusteella EU:n yhtenäisyys Venäjä-pakotteissa on perustunut jäsenmaiden johtavaan rooliin EU:n ulkopolitiikassa. EU-instituutioiden rooli jäi unionin pakotepolitiikassa vähäiseksi ja EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikka jäsentyi yhä enemmän hallitustenvälisenä instituutiona