Itsemurha ja ikuinen paluu. Nihilismin haaste Heismanin ja Nietzschen filosofiassa

Nihilismi on filosofisesti haastava käsite, johon harvoin tartutaan vakavasti. Tässä tutkielmassa kuitenkin pyrin tarkastelemaan, mistä nihilismin ongelmassa on kyse. Ongelma jakautuu käsittelyssäni kolmeen osaan; nihilismin alkuperän, sen käsitteellisen merkityksen ja sen seurausten arviointiin. Tutkin nihilismiä kahden ajattelijan pohjalta, joista kumpikin antaa eksplisiittisen vastauksen ongelman kaikkiin kolmeen osaan. Ensimmäinen näistä ajattelijoista on filosofisen kaanonin ulkopuolinen, Mitchell Heisman, joka tappoi itsensä vuonna 2010 ja julkaisi ennen kuolemaansa internetissä kirjan, jossa perustelee itsemurhansa olennaisesti nihilismiin kytkeytyen. Toinen tutkielmani ajattelijoista on Friedrich Nietzsche, joka on luultavasti paitsi tunnetuin nihilismin käsittelijä, myös Heismanin keskeinen taustavaikuttaja, mutta joka kuitenkin Heismanista poiketen vastasi nihilismin ongelmaan sitoutumalla elämään haastavan ikuisen paluun käsitteensä kautta. Tutkielmassa esitän ensin tulkintani kummankin ajattelijan nihilistisestä filosofiasta. Sen jälkeen vertaan heidän näkemyksiaan toisiinsa ja osoitan yhtäältä, että kummankin ajattelijan käsitys nihilismin alkuperästä on samankaltainen, mutta että heidän käsityksensä nihilismin käsitteestä kuitenkin eriävät. Tältä pohjalta ensimmäisenä pääväitteenäni esitän, että Heisman päätyy Nietzschestä poiketen itsemurhaan juuri nihilismin käsitteensä vajavaisuuden vuoksi. Toisena pääväitteenäni esitän, että Heisman vajavaisuuksistaan huolimatta onnistuu painottamaan Nietzschenkin filosofiasta löytyvää, mutta vain vähän huomiota saanutta nihilismin ja itsemurhan yhteyttä