Syyllisyyden kiistäminen, normien vähättely ja moraaliasetelmat talousrikoksista tuomittujen blogeissa

Tutkielman tavoitteena on kuvata talousrikoksista tuomittujen henkilöiden näkemyksiä omista rikoksistaan, rikollisuudesta ja yhteiskunnasta. Tutkimuksen mielenkiinto kohdistuu erityisesti tutkittavien henkilöiden moraalisiin käsityksiin, joilla arvioidaan rikosten vakavuutta sekä rikokset tuomitsevaa yhteiskuntajärjestelmää. Tutkimuksen teoreettisen kehikon muodostavat useat eri teoriat, joista keskeisimpiä ovat poikkeavuuden ja leimautumisen teoriat, neutralisaatioteoria, anomiateoria sekä valkokaulusrikollisuutta analysoivat teoriat. Aineistona tutkielmassa on kolmen suomalaisen talousrikoksista tuomitun henkilön, Arto Merisalon, Peter Fryckmanin ja Kari Uotin julkisia blogitekstejä vuosien 2006-2014 väliltä. Kerättyyn blogiaineistoon sisältyy myös muiden ihmisten useimmiten nimimerkkien takaa kirjoittamia kommentteja, joiden tutkiminen laajentaa tutkimuksen näkökulmaa yleiseen rikollisuudesta käytyyn keskusteluun. Tutkimusmenetelmänä on käytetty kategoria-analyysiä. Kategoria-analyysillä kirjoitetusta aineistosta voidaan poimia esimerkiksi ihmisiin ja ajattelutapoihin kohdistuvia, arvottavia ja hierarkioita luovia kategorisointeja. Tutkimuksen analyysissä kuvataan ensinnäkin blogeissa käytettyjä neutralisaatio- eli selittelytapoja, joista keskeiseksi osoittautui tuomitsijoiden tuomitseminen. Tällä neutralisaatiotavalla rakennetaan moraalista asetelmaa, jossa kirjoittajat asettivat tuomitsijansa eli esimerkiksi valtion instituutiot mielivaltaisiksi toimijoiksi ja itsensä niiden uhreiksi. Aineistosta on luettavissa eräitä muitakin neutralisaatiotapoja, joita ovat esimerkiksi uhrin kieltäminen ja pahojen tekojen tasapainottaminen hyvillä teoilla. Toimijoiden kategorisoimisella hyviksi tai pahoiksi ilmennetään käsityksiä moraalisista järjestyksistä ja vähätellään tapahtuneita rikoksia. Blogien kommentoijista suuri osa pyrkii vahvistamaan kirjoittajien esittämiä selittelytapoja, mutta osa myös kritisoi kirjoittajien näkemyksiä. Analyysissä huomion kohteena ovat lisäksi aineiston toimijoiden näkemykset yhteiskunnasta ja ideologioista. Aineiston toimijat puhuvat eri rikosten vakavuudesta: talousrikosten vakavuutta vähätellään vertaamalla niitä väkivaltarikoksiin, jotka sijoitetaan moraalisesti arveluttavimpaan kategoriaan. Aineistossa jatketaan talousrikollisuuden tuomitsevan yhteiskunnan kritisoimista ja aihetta jäsennetään esimerkiksi uusliberalistisen sekä vasemmisto?oikeisto-jaotteluun perustuvan ideologisen puheen avulla. Etenkin Fryckmanin ja Uotin blogeissa vaikutetaan yhteisesti rakennettavan norminvastaisuuden ihailun kulttuuria. Aineiston rikoksista tuomitut esittävät moraaliset näkemyksensä harkittuina ja saavat niille tukea. Tämä on kiinnostavaa etenkin differentiaalisen assosiaatioteorian kannalta, jonka mukaan valkokaulusrikolliset omaksuvat rikollisen arvomaailman vuorovaikutuksessa omien viiteryhmiensä kanssa