Asiantuntijuus tänään ja huomenna osaamisperustaisen opetussuunnitelman kehittämisen valossa

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää opetussuunnitelmatyössä mukana olevan yliopiston henki- lökunnan näkemyksiä opiskelijoiden asiantuntijuuden kehittymisestä sekä opetussuunnitelman ke- hittämisen lähitulevaisuudesta. Tutkimuskysymyksiä tutkimuksessa oli kaksi: 1. Mitä haastateltavat puhuvat osaamisperustaisen opetussuunnitelman yhteydessä opiskelijoiden asiantuntijuuden kehit- tymisestä? 2. Mitä haastateltavat puhuvat osaamisperustaisen opetussuunnitelman kehittämisen lä- hitulevaisuudesta? Pohdinnassa tarkastelun kohteena oli erityisesti se, miten asiantuntijuuden kehit- tymisen ulottuvuudet näkyivät opetussuunnitelman tulevaisuuspohdinnoissa. Tutkimuksen taustaa ja kontekstia on hahmotettu suomalaisessa korkea-asteen koulutuksessa tapahtuneilla muutoksilla ja kansainvälisellä koulutuspolitiikalla. Teoreettisena taustana tutkimuksessa on käytetty opetussuun- nitelman käsitteellistämisen ja ymmärtämisen tapoja, asiantuntijuutta ja sen kehittymistä kuvaavia teorioita sekä määritelmiä osaamisesta ja osaamisperustaisesta opetussuunnitelmasta. Tutkimus on toteutettu aineistolähtöisenä laadullisena tutkimuksena. Aineisto pitää sisällään 11 teemahaastattelua opetussuunnitelmatyötä eri yksiköissä tekeviltä, Tampereen yliopiston, ope- tushenkilökunnan jäseniltä. Tutkimusta on ohjannut fenomenologis-hermeneuttinen lähestymistapa, jolloin jokainen informantti on pyritty huomioimaan yksilöllisesti, mutta kuitenkin osana ympäris- töään, jossa hän opetussuunnitelmatyötä tekee. Aineiston analyysissä on käytetty viitekehyksenä sisällönanalyysiä. Tutkimustuloksiksi saatiin opiskelijoiden asiantuntijuuden kehittymisen osalta kolme ulottuvuutta, jotka olivat tietoperustan karttuminen, taitojen ja valmiuksien kehittyminen sekä toimintatapojen oppiminen. Opetussuunnitelman kehittämisen lähitulevaisuus hahmottui kol- men tason kautta, joita olivat yliopisto-organisaatio, opetussuunnitelmatyö ja opetussuunnitelma. Opiskelijoiden asiantuntijuuden kehittymisen ulottuvuudet noudattivat hyvin samankaltaisia linjoja aikaisempien asiantuntijuutta käsittelevien tutkimusten kanssa. Tutkimuksen tuloksista aikaisempia tutkimuksia enemmän nousi esiin asiantuntijuuden kehittymisen osalta toimintatapojen oppiminen, kuten asiantuntija aktiivisena ja joustavana toimijana työelämässä. Yliopisto-organisaation tasolla korostuivat puheet opetussuunnitelman kehittämisen tulevai- suuden epätietoisuudesta, resurssien vähenemisestä, korkeakoulujen ja alojen profiloitumisesta sekä muiden korkeakoulujen kanssa tehtävän yhteistyön lisääntymisestä. Opetussuunnitelmatyön toivot- tiin olevan koko yliopistoyhteisön yhteinen prosessi, jossa palautetta hyödynnettäisiin tehokkaasti, ja joka ei olisi liian ylhäältä päin ohjailtu. Opetussuunnitelman tulisi tulevaisuudessa olla joustava, jotta tieteen, työelämän ja yhteiskunnan muutoksiin voitaisiin nopeasti reagoida. Opetussuunnitel- man tulisi perustua tieteenalaan ja sen tulisi antaa opiskelijoille valmiuksia jatkuvalle itsensä kehit- tämiselle. Opetussuunnitelman sisältöjen kehittäminen näyttäytyi osittain ristiriitaisena sen suhteen, että osa haastateltavista totesi sisällöllisten muutosten olevan pieniä, mutta osa totesi, että opetus- suunnitelman perusteet vaativat uudelleen arviointia ja syvällisempää pohdiskelua tulevaisuudessa. Kokoavana johtopäätöksenä tutkimuksessa oli, että opetussuunnitelman kehittämisessä ovat nykyään ja tulevaisuudessa läsnä monenlaiset muuttujat paikallisen yliopiston tasosta kansainväli- siin ohjeistuksiin ja yhteiskunnallisiin koulutuspoliittisiin diskursseihin. Niiden huomioon ottamisen lisäksi koulutusten suunnittelussa ei tulisi kuitenkaan unohtaa korkeakoulutuksen merkitystä opiskelijan kokonaisvaltaisen kehittymisen ja asiantuntijaidentiteetin suhteen