Lapsen osallisuus lastensuojelun avohuollon asiakassuunnitelmissa

Tutkimuksen tehtävänä on tutkia miten lapsen osallisuus tulee esille lastensuojelun avohuollon asiakassuunnitelmissa. Tarkastelen miten lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijät ovat kirjanneet lapsen osallisuuden asiakassuunnitelmissa. Kiinnostukseni aiheeseen on noussut tehdessäni itse lastensuojelutyötä ja laatiessani lapsen asiakassuunnitelmia. Tämän tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu lasten osallisuutta käsittelevästä kirjallisuudesta. Lähestyn aihetta Nigel Thomasin (2002) osallisuuden mallin mukaisesti. Thomas on tutkinut lapsen osallisuutta yksilöllisten valinnan mahdollisuuksien kautta. Lastensuojelulaissa on määritelty, että lastensuojelun asiakkuudessa olevalle lapselle on laadittava asiakassuunnitelma. Tutkimusaineistoni koostui 40:stä lapselle laaditusta avohuollon asiakassuunnitelmasta. Aineisto kerättiin yhdestä keskisuuresta suomalaisesta kaupungista vuosina 2015-2016. Tutkimuksen lähestymistapa on kvalitatiivinen. Tutkimusmetodina olen käyttänyt sisällönanalyysia sekä aineiston teemoittelua. Teemoittelun avulla pystyin tarkastelemaan aineistossa esiintyviä yhtenäisyyksien sekä poimimaan niille keskeisiä aiheita. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että lastensuojelun avohuollon asiakkaana olevista lapsista kaikki eivät osallistu itseään koskevan asiakassuunnitelman laadintaan. Asiakassuunnitelman laadintaan osallistuneet lapset olivat pääsääntöisesti yli 12 -vuotiaita ja huolenaiheet koskivat lasta itseään. Huomionarvoista oli, että erityislapset eivät osallistuneet asiakassuunnitelman laadintaan. Lapsen osallisuus jäi myös huomiotta, jos huolenaiheet koskivat vanhempien päihteidenkäyttöä. Koen tutkimuksen olevan ajankohtainen, koska suunnitelmallisuutta ja vaikuttavuutta peräänkuulutetaan sosiaalityössä koko ajan enemmän. Lapsen osallisuus itseään koskevan asiakassuunnitelman laadinnassa on merkityksellistä, kun pyritään saavuttamaan toivottua muutosta asiakkaan tilanteessa