Uskonto, kehitysyhteistyö ja kansainväliset suhteet kohti postsekularistista kehitysyhteistyöpolitiikkaa?

Pro gradu -tutkielmani käsittelee uskonnon ja politiikan suhdetta Suomen kehitysyhteistyöpolitiikassa. Viimeisen vuosikymmenen aikana kansainvälisten suhteiden tieteenalalla on noussut jaettu näkemys siitä, että uskonnon tutkimus on tärkeää, vaikka näkökulmat uskonnon poliittisesta merkityksestä vaihtelevat. Postsekularistiseen koulukuntaan kuuluvat teoreetikot argumentoivat, että uskonto on kansainvälispoliittisesti merkittävä tekijä, joka selittää globaaleja poliittisia ilmiöitä ja muokkaa kansainvälisiä suhteita. Nojaten postsekularistiseen koulukuntaan tutkimuksessani tarkastelen, millainen merkitys Suomen kehitysyhteistyöpolitiikassa annetaan uskonnolle. Tutkimuskysymykseni on, miten postsekularistista on Suomen kehitysyhteistyöpolitiikka. Pohjaan analyysini John A. Reesin teoreettiseen postsekularistiseen IR rakenteeseen, joka antaa niin sanotut teoreettiset linssit tutkia uskontoa kansainvälisissä suhteissa. Aineiston avaamiseen käytän sisällönanalyysia. Olen rajannut tutkimukseni kumppanuusjärjestöjen kautta tehtyyn kehitysyhteistyöhön ja neljään uskonnollistaustaiseen kumppanuusjärjestöön. Aineistonani on Suomen kehitysyhteistyöpoliittiset toimenpideohjelmat sekä muut uskonnollistaustaisia kumppanuusjärjestöjä ja uskonnollisia elementtejä koskevat tai sivuuttavat kirjalliset UM:n tuottamat dokumentit vuosilta 2007-2014. Tutkielmani johtopäätös on, että Suomen kehitysyhteistyöpolitiikassa on postsekularistisia ulottuvuuksia, mutta uskontoon yhä paikoittain suhtaudutaan varautuneesti eikä uskonnon poliittinen toimijuus ole vahva. Analyysini kuitenkin osoittaa, että uskonnon näkyvyys on lisääntynyt tarkasteltuna ajanjaksona ja suhtautuminen uskonnollisiin elementteihin on saanut positiivisempia ulottuvuuksia, mikä on askel postsekularistiseen suuntaan Suomen kehitysyhteistyöpolitiikassa. Postsekularistiseen teoriaan pohjaten argumentoin, että uskonnon merkitystä tulee pohtia laajemmin ja syvemmin, mikä tarjoaa uusia näkökulmia paitsi kehitysyhteistyöpolitiikkaan mutta myös kansainvälisiin suhteisiin. English abstract: This dissertation looks at the interplay between religion and politics within the context of development policy and cooperation of Finland. In the field of International Relations, the postsecular scholars have deepened the understanding of the roles and implications of religion in the political sphere. Such scholars argue that politics are being re-configured by the power of religion and, therefore, religion is central for understanding the existing international political community. Postsecularism offers the theoretical framework for this study. This research analyses the statures given to the religious powers in the Development Policy of Finland by focusing on the overall question how postsecular is the Development Policy of Finland . The data is drawn from official policy documents comprising the Development Policy of Finland, with a focus on policies that structure the development operations of faith based organizations receiving state funding or policies that directly contain religious elements. The analysis builds on John A. Rees theoretical structure Postsecular structure of IR and uses the methodology of content analyses. The research results show that in the context of the development policy and cooperation of Finland, religion has gained greater visibility, whilst the approach towards religion in the sphere of politics as a whole is viewed more positively. However, while these findings reveal increasing postsecular elements, the secular premise still holds under many circumstances, as the full extent of the political power of religion is rarely acknowledged in full