IPSAS-standardien merkitys kunnan pysyvien vastaavien sijoitusten arvostamisessa

Euroopan Unionin (EU) komissio on valmistellut tilinpäätösreformia koko EU:n tasolla. Hankkeen tavoitteena on luoda harmonisoitu hallintomalli, jossa jäsenmaat noudattavat yhteisiä tilinpäätösstandardeja. Hanketta kutsutaan nimellä EPSAS (European Public Sector Accounting Standards). Suoriteperusteisten EPSAS-standardien tarkoituksena on lisätä tilinpäätösinformaation luotettavuutta, läpinäkyvyyttä ja julkisyhteisöjen keskinäistä vertailukelpoisuutta. Erityisesti kansantalouksien alijäämän ja velan valvomisen toivottaisiin parantuvan. Valvonnan tehostumisella voitaisiin osaltaan tunnistaa merkkejä taloudellisista kriiseistä niiden alkuvaiheessa, jolloin niiden ennaltaehkäisyyn voidaan vaikuttaa paremmin. EPSAS-standardeja ei oltu vielä tätä pro gradu -tutkielmaa kirjoittaessa kehitetty, mutta niiden lähtökohtana tulevat olemaan EU:n komission mukaan kansainväliset julkissektorin IPSAS-tilinpäätösstandardit (International Public Sector Accounting Standards). Tässä tutkielmassa tarkastellaan IPSAS-tilinpäätösstandardeja sekä niiden soveltuvuutta Suomen kuntasektorille. Eri arvioiden mukaan julkinen sektori Suomessa on 55-75 % IPSAS-yhteensopiva. Tutkielmassa keskitytään taseen pysyvien vastaavien sijoituksiin ja näiden arvostamiskäytäntöihin suomalaisen lainsäädännön ja IPSAS-standardien näkökulmasta. Kyseinen tase-erä on useimmissa kunnissa euromääräisesti aineellisten hyödykkeiden jälkeen merkittävin. Tutkimusmenetelmänä on käytetty aineistolähtöistä käsiteanalyysia, jossa vertaillaan kahta eri järjestelmää ja niiden eroavaisuuksia. IPSAS-standardit pohjautuvat pörssiyhtiöissä käytettyihin IAS/IFRS-standardeihin. Standardien soveltuvuutta julkisen sektorin käyttöön arvioidaan kriittisesti. Tutkimustulosten perusteella IPSAS-standardien soveltaminen pysyvien vastaavien sijoitusten osalta antaisi kunnille mahdollisuuden arvostaa käyttöomaisuusarvopapereita kolmella eri arvostamismenetelmällä. Tämä lisää kuntien taseiden tulkinnanvaraisuutta erityisesti tilanteissa, joissa käyttöomaisuusarvopapereita arvostetaan käypään arvoon. Kun tasearvot perustuvat tulevaisuuden odotusten ja ennusteiden varaan, vaarantuu myös vertailukelpoisuus, joka on yksi keskeisimmistä EPSAS-hankkeen tavoitteista. IPSAS-standardit nykyiseltään eivät siten tarjoa optimaalista alustaa harmonisoidulle EPSAS-hallintomallille. Toisaalta ne sisältävät ratkaisuja, jotka voivat tuoda lisäarvoa julkisen sektorin raportoinnin kehittämiseen. Näiden hyvien ominaisuuksien tunnistaminen olisi hyvä aihe jatkotutkimuksille, sillä niiden pohjalta voitaisiin lähteä rakentamaan mallia jolla varmistetaan julkissektorin tilinpäätösinformaation luotettavuus, läpinäkyvyys ja käytettävyys poliittisessa ja taloudellisessa päätöksenteossa