Tuomioistuinlaitoksen riippumattomuus vahvaa vallanjakoa vai kohti keskushallintoa?

Suomen perustuslain 3 § säätää valtiollisten tehtävien jaosta ja parlamentarismista. Sen mukaan lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, joka päättää myös valtiontaloudesta, hallitusvaltaa käyttävät tasavallan presidentti sekä valtioneuvosto, jonka jäsenten tulee nauttia eduskunnan luottamusta, ja tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet, ylimpinä tuomioistuimina korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus. Valtiovallan jakamisen tarkoituksena on valtiollisten perustehtävien erottelu ja vallan keskittymisen ehkäiseminen. Tässä tutkielmassa tutkitaan, toteutuuko vallan kolmijako etenkin tuomioistuinlaitoksen riippumattomuuden osalta, vai vaatisiko se pohjakseen tuomioistuinlaitoksen omaa keskushallintoa. Erityisen tärkeänä suomalaisessa käytännössä on pidetty sitä, että tuomiovalta on erillään lainsäädäntövallasta ja hallitusvallasta, ja että tuomiovaltaa käyttää riippumaton tuomioistuin. Tuomioistuimen riippumattomuuteen kuuluu paitsi yksittäisen tuomarin riippumattomuus yksittäisessä lainkäyttötapauksessa, myös koko tuomioistuinlaitoksen institutionaalinen riippumattomuus. Tämä on täsmällisemmän tarkastelun kohteena myös tutkielmassa. Uhka tuomioistuimen riippumattomalle toiminnalle voi olla sen toimiminen hallitusvallan alaisena. Hallintohierarkian puuttumisesta huolimatta voidaan nähdä ongelmallisena, jos hallitusvalta voi ohjailla tuomioistuimen toimintaa. Tosiasiassa tapahtuvan vaikuttamisen tai vaikuttamattomuuden lisäksi tärkeää on myös se, onko tuomioistuinlaitoksen riippumattomuuteen kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa. Todellinen riippumattomuus vaatii sen, että toiminta myös näyttää riippumattomalta. Tähän voidaan etsiä varmuutta oikeusministeriön hallinnoinnin korvaavasta keskushallinnosta. Tutkimus sisältää myös lainsäädäntövallan ja tuomioistuinvallan välisiä vallanjaon mahdollisia horjumisia