Lapsen tiedollinen toimijuus lastensuojelun sosiaalityössä

Lastensuojelun sosiaalityössä on 2000-luvulla tuotu voimakkaasti esiin lapsikeskeistä periaatetta, jonka mukaan lapsi on vanhempien rinnalla sosiaalityöntekijän keskeinen työskentelykumppani. Samalla on korostettu lapsen kokemustiedon merkityksellisyyttä osana lapsen tilanteesta rakentuvaa tietoa. Viimeaikaisesta kehityksestä huolimatta lapsen asema tietäjänä on lastensuojelussa epäselvä ja lapsen tiedon rooli vakiintumaton. Tässä artikkelissa tarkastellaan lapsen tietoa ja sitä, millaisena toimijana ja tietäjänä lapsi näyttäytyy lastensuojelun asiakkuutensa aikana. Tutkimuksen kohteena olivat alle 12-vuotiaat lapset, joiden tiedollista toimijuutta tarkasteltiin tapaustutkimuksen keinoin. Tutkimuksessa tapauksia oli kolme ja tutkimusmetodina käytettiin dialogisia arviointikeskusteluja, joissa tutkija yhdessä lapsen, vanhempien ja lapsen sosiaalityöntekijän kanssa arvioi kunkin lapsen asiakkuuden kulkua, suhdetta tietoon ja paikkaa tietäjänä. Tutkimustulokset vahvistavat alle 12-vuotiaiden lasten kyvykkyyden kertoa, kuulla ja käsitellä itseään ja omaa elämäänsä koskevaa tietoa. Tutkimuksen mukaan lapsen tiedollisen toimijan positiot lastensuojelussa ovat vaihtelevia ja oman asiakkuutensa aikana lapsi voi olla erilaisissa toimijapositioissa. Tutkimuksen tulokset kiteytyvät lapsen tiedollisen toimijuuden kehiksi. Tutkimuksen pohjalta julkaistaan artikkeli teoksessa Sosiaalityön käytäntötutkimuksen uudet käänteet. Kirjan toimittajia ovat Mirja Satka, Ilse Julkunen, Aino Kääriäinen, Laura Yliruka, Ritva Poikela ja Heidi Muurinen. Artikkeli on käynyt läpi referee-menettelyn