Tapaustutkimus etelä- ja pohjoisnaparetkien fyysisistä rasittavuuseroista sykevälivaihteluun perustuen

Vaikka äärimmäisen fyysisen rasituksen vaikutuksia ihmiskehoon on tutkittu jonkin verran arktisissa ja antarktisissa olosuhteissa, pohjois- ja etelänapavaellusten fyysisiä rasittavuuseroja ei ole aiemmin tutkittu. Tässä tapaustutkimuksessa seurattiin yhden suomalaisen miehen sykevälivaihtelua pohjois- ja etelänapavaellusten aikana. Tutkittava osallistui pääosin hiihtäen tapahtuneisiin etelä- ja pohjoisnapavaelluksiin vuosina 2006 ja 2008. Vaellukset kestivät etelänavalle 44 ja pohjoisnavalle 55 päivää ja matkaa kertyi vastaavasti 1131 km ja 850 km. Sykevälivaihteludataa kerättiin vaellusten ajan öisin sekä aamuisin sykemittarilla (Suunto T6). Vaellusten aikaista sykevälivaihtelua verrattiin keskenään ja erikseen jakamalla vaellukset alku- ja loppupuoliskoihin. Etelänavalla keskihajonta (SD), RR-intervallien erotusten neliöiden keskiarvojen neliöjuuri (RMSSD) sekä sykevälivaihtelun korkeataajuiset (HF) ja matalataajuiset (LF) jaksot olivat pienempiä sekä aamu- että yömittauksissa. Myös alku- ja loppumatkoja erikseen verrattaessa sykevälivaihtelu oli pienempää etelänavalla. Lisäksi sykevälivaihteluissa oli matkan loppua kohden laskeva trendi viitaten rasituksen kasvaneen matkan edetessä. Lisäksi tutkittavan energiankulutus oli suurempi etelänavalla sopien kovempaan fyysiseen rasitukseen. Tulokset viittaavat etelänapavaelluksen olevan fyysisesti vaativampi ponnistus. Joskin etelänavan hypobaarisemmat ja hypoksisemmat olosuhteet vähentävät myös itsessään sykevälivaihtelua heikentäen tulosten luotettavuutta eikä yhdellä henkilöllä tehtyä tutkimusta voi suoraan yleistää suuriin populaatioihin