Vahingonkorvauksen käsite arvonlisäverotuksessa

Tutkimuksen aiheena on vahingonkorvauksen käsite arvonlisäverotuksessa. Ar-vonlisäverotuksen soveltamisalaan kuuluu ainoastaan vastikkeellinen tavaroiden ja palveluiden myynti. Vahingonkorvaukset eivät ole vastiketta tavaran tai palvelun myynnistä, minkä takia ne ovat arvonlisäverotuksen ulkopuolisia suorituksia. Tästä huolimatta varsinkin sopimusperusteisen vastuun osalta tulkintaongelmia syntyy säännöllisesti, sillä arvonlisäverolaissa ja arvonlisäverodirektiivissä ei ole määritelty vastikkeellisuuden eikä vahingonkorvauksen käsitteitä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää sekä vastikkeellisen suorituksen että vahingonkorvauksena pidettävän suorituksen tunnusmerkkejä. Oikeuskäytäntö on ko-rostuneessa asemassa tutkimuksen lähdemateriaalina sikäli kun käsitteitä ei ole lainsäädännössä määritelty. Tutkimuksen merkittävänä lähteenä on myös aihee-seen liittyvä oikeuskirjallisuus. Tutkimusmetodina on lainoppi eli tutkimuksessa tulkitaan ja systematisoidaan voimassa olevaa oikeutta. Tutkimuksessa havaittiin, että vastikkeellisen suorituksen edellytyksiä oikeuskäytännön mukaan ovat osapuolten välinen oikeussuhde ja sen perusteella tehdyt vastavuoroiset suoritukset, joiden välillä on suora ja välitön yhteys. Verotuksen ulkopuolelle jäävänä vahingonkorvauksena tai sen luonteisena eränä pidettävät suoritukset onkin määriteltävä ns. käänteisesti vastikkeellisuuden kriteerien kautta. Jos suoritus ei täytä vastikkeellisuuden kriteerejä, se on verotuksen ulkopuolella. Vahingonkorvauksena voidaan siis pitää maksusuoritusta, jolla ei ole suoraa ja välitöntä yhteyttä mihinkään yksilöitävissä olevaan hyödykkeeseen. Verottomuuden edellytyksenä on, että tapahtuu jokin korvauksen maksuvelvolli-suuden laukaiseva tapahtuma. Toiselta osapuolelta saatu maksusuoritus, joka saa-daan ilman sopimusrikkomusta tai muuta vahinkoa, ei ole veroton vahingonkor-vaus. Osapuolet sen sijaan voivat vapaasti sopia korvauksen määrästä ja perusteista. Korvaus voi myös olla kiinteämääräinen eli sen ei tarvitse vastata syntyneen vahingon todellista määrää. Oikeuskäytännön mukaan sopimusperusteisia viivästyssakkoja on pidettävä korvauksena haitasta ja vahingosta ja siten arvonlisäverottomina suorituksina