Neurologisen potilaan motoriikan ja sensoriikan tutkiminen

Tässä kirjallisuuskatsauksessa käsitellään motoriikan ja sensoriikan tutkimista, hermoratojen neuroanatomiaa ja hermoston toimintaan liittyviä säätelymekanismeja, joiden ymmärtäminen on olennaista tutkittaessa ja tulkittaessa neurologisia oireita anamneesi- ja statustutkimuksessa. Tähän kokonaisuuteen liittyy potilaan tutkimisen interaktiivinen videomateriaali Tampereen Yliopiston Learning2-ympäristössä. Tahdonalainen motorinen viesti kulkee aivokuorelta ylemmän ja alemman motoneuronin välityksellä kohdelihakselle. Ekstrapyramidaalijärjestelmä edesauttaa liikkeiden tarkoituksenmukaista aloitusta ja liikenopeutta säätelemällä pyramidiratojen toimintaa. Myös pikkuaivojen monet ratayhteydet osallistuvat motoristen toimintojen säätelyyn. Niiden tehtävät liittyvät erityisesti liikkeen säätelyyn liikesuorituksen aikana sekä tasapainon ylläpitoon. Motorisia toimintoja tutkitaan arvioimalla tutkittavan liikkumista ja tasapainon hallintaa, tutkimalla lihasten voimaa, refleksejä ja hienomotoriikkaa erilaisin kliinisin kokein. Anatomisten rakenteiden tuntemisen ja tutkimuslöydösten perusteella voidaan päätellä vaurion tai vaurioiden taso ja tarkempi sijainti joko keskus- tai ääreishermostossa. Erilaisia tuntoaistimuksia eli modaliteetteja ovat värinä-ja asentotunto, kipu ja syväkipu, kosketus (hipaisu ja karkea kosketus) sekä lämpötilatunto, joita aistivat iholla ja sisäelimissä erityyppiset reseptorit. Viestit kulkevat nousevina ratoina keskushermostoon eripaksuisia aksoneita pitkin selkäytimen tuntoradoissa. Aivokuorella projektioneuronien tuomat viestit tunnistetaan somatotooppisen jakauman perusteella erilaisina tuntoaistimuksina. Tuntoaistimus voi muuttua hermoston kaikilla tasoilla ja vaurion paikka voi olla perifeerisen tai sentraalisen hermon tasolla. Tieto tuntoratojen risteämisestä ja anatomisesta kulusta keskushermostossa on olennaista tasodiagnostisessa arviossa. Vaurion paikannuksessa käytetään dermatomikarttaa, joka viittaa tunnettuun projektiotasoon selkäytimessä. Tuntohäiriön ja kivun luonnetta arvioidaan anamnestisen kuvauksen ja statuksessa havaittujen dermatomi ja modaliteettimuutosten avulla