Euroopan unionin kausityöntekijädirektiivi ja sen implementointi Suomen oikeuteen

Tämän oikeusdogmaattisen tutkielman tarkoituksena on esitellä Euroopan unionin kausityöntekijädirektiivi ja pohtia sen implementoinnin vaikutuksia Suomen oikeuteen. Kausityöntekijädirektiivi säätelee Euroopan unionin ulkopuolelta eli kolmansista maista tulevia kausityöntekijöitä, joten näin ollen tämä maahanmuutto-oikeudellinen tutkielma rajautuu käsittelemään heitä. Tyypillistä kausiluonteista toimintaa on esimerkiksi maataloudessa ja puutarhanviljelyssä istutus- ja sadonkorjuuaika sekä matkailussa sesonkiajat. Kausityöntekijöiden määrä Euroopan unionin jäsenvaltioiden alueella on kasvanut vuosi vuodelta ja on ennustettu, että kausityön kaltaisiin töihin on saatavilla työvoimaa yhä vähemmän jäsenvaltioiden omien kansalaisten joukosta. Kausityöntekijädirektiivi yhdistää kausityöntekijöitä koskevan maahanmuutto-oikeuden ja työoikeuden. Direktiivillä määritellään kolmansista maista tulevien kausityöntekijöiden maahantulon ja maassa oleskelun edellytykset sekä heille kuuluvat oikeudet. Direktiivin myötä kausityöntekijöille kuuluu yhdenvertainen kohtelu jäsenvaltioiden kansalaisten kanssa muun muassa työehtojen ja tietyin rajauksin sosiaaliturvan osalta. Kausityöntekijät ovat heikommassa asemassa jäsenvaltioiden kansalaisiin nähden ja he joutuvat helposti riiston kohteeksi sekä joutuvat työskentelemään huonoissa olosuhteissa vaarantaen terveytensä ja turvallisuutensa. Tutkielmassa vertailen Suomen voimassa olevaa lainsäädäntöä ja pohdin parantaako kausityöntekijädirektiivi Suomessa työskentelevien kausityöntekijöiden olosuhteita. Nostan tutkielmassani tarkasteluun myös kolmansista maista tulevat metsämarjanpoimijat, jotka eivät suoraan kuulu direktiivin soveltamisalan piiriin, mutta joiden asema on erityisen haavoittuva Suomessa tällä hetkellä