Ansvar och agerande inför en riskfylld framtid. Undervisning för hållbar utveckling som diskursiv konstruktion bland språklärare i finlandssvenska skolor

Kestävä kehitys mainitaan usein keskeisenä osana koulujen arvopohjaa. Kestävä kehitys on myös yksi peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmien perusteissa mainituista, eri oppiaineita yhdistävistä teemoista. Samalla käsite on moniulotteinen, ja sen yhteydet käytännön opetukseen ovat harvoin itsestään selviä. Tutkimuksessani perehdyn kielikasvatuksen näkökulmasta kestävän kehityksen opetukseen ja kasvatukseen sekä niihin merkityksiin, joita kieliaineiden opettajat käsitteelle antavat. Tavoitteenani on selvittää, millaisia toimijarooleja opettajat ja oppilaat saavat kieltenopettajien puheessa, ja kuinka opettajat diskursiivisesti rakentavat mahdollisuuksia ja esteitä kestävän kehityksen opetuksen toteuttamiselle. Tutkimuksen teoreettisissa lähtökohdissa yhdistyy sosiaalisen konstruktionismin käsitys kielestä sosiaalisen todellisuuden rakentajana, systeemis-funktionaalinen kieliteoria sekä poststrukturalistinen näkökulma kestävään kehitykseen. Aineisto on kerätty fokusryhmähaastattelujen avulla kolmessa ruotsinkielisessä peruskoulussa ja lukiossa eri puolilla Suomea. Tutkimukseen on osallistunut yhteensä kymmenen eri kieliaineiden opettajaa. Analysoimalla opettajien sanavalintoja sekä heidän puheessaan esiintyviä prosesseja ja toimijoita olen muodostanut viisi kestävän kehityksen diskurssia sekä kuusi niihin liittyvää osadiskurssia: Kieltenopetukseen suuntautunut diskurssi (sisältää osadiskurssit kieltenopetukseen suuntautunut opetussuunnitelmadiskurssi, sisältöön suuntautunut diskurssi sekä puhetoimintoihin suuntautunut diskurssi), ekologinen diskurssi, kontekstiriippuvainen täydennysdiskurssi, kehityksen diskurssi (sisältää osadiskurssit henkilökohtaisen vastuun diskurssi, riskeihin suuntautunut tulevaisuusdiskurssi ja kielivalintadiskurssi) sekä profiloinnin diskurssi. Tutkimus osoittaa, että kieliaineiden opettajat antavat kestävän kehityksen käsitteelle moninaisia merkityksiä, jotka eivät kuitenkaan sivuuta käsitteen ekologisia aspekteja. Opettajien puheessa kestävä kehitys määrittyy usein opetusmateriaalien sisältönä. Keskeisenä osana opetusta on tulevaisuuden uhkakuvien käsittely lukien, kirjoittaen ja keskustellen. Näiden työtapojen kautta oppilaita ohjataan tekemään kestävän kehityksen kannalta oikeita valintoja. Samalla oppilaiden odotetaan ottavan vastuuta, ei vain omista toimistaan, vaan myös kehittävän vaikuttamisen taitoja, kuten argumentaa-tiota ja kielellistä ilmaisukykyä. Viittamalla opetussuunnitelmaan tai koulun erityispainopisteisiin voivat opettajat puheessaan siirtää vastuutaan kestävän kehityksen opetuksesta muille tahoille. Tutkimus osoittaa, kuinka kielen avulla luodaan sekä edellytyksiä että esteitä kestävän kehityksen kasvatuksen toteuttamiselle